Käytiin piitkästä aikaa agilitykisoissa Aihkin kanssa. Eka rata oli sellainen räyskärata, ei vauhtia, ei kuuntelua, kepeillä ensin jätti yhden väliin, sitten käveli ne läpi ja lopulta meni putken väärään päähän. Toisella radalla Aihkilla oli sitten hyvä vauhti ja kuuntelukin kytekttynä päälle, mutta ohjaajaparka ajautui peräti kaksi kertaa väärälle ohjauslinjalle, mistä tietenkin seurasi sählinkiä ja kieltoja. Aihki kyllä teki sitten vielä kontaktivirheen, joten 15 vp + yliaikaa. Mukava mieli toisesta radasta kuitenkin jäi, kepitkin se teki vauhdilla.

Raiku oli turistina mukana. Tajusin paikan päällä, että se ei ole koskaan käynyt missään koirarapahtumassa ja sen huomasi - se meni päästään sekaisin, veti hihnassa mitä se ei muuten tee koskaan, yritti haukkua sinne tänne ja pyöri kuin väkkärä. Kisakoirathan eivät koskaan tule toisia koiria tervehtimään, joten mahtoi Raiku olla ihmeissään. Vähitellen se kuitenkin rauhoittui, alkoi ottaa kontaktia ja onnistui tulemaan jopa perusasentoon. Ihminen toisensa jälkeen tuli sitä paijaamaan ja se jakeli pusuja oikein onnessaan. Tähän mennessä ainakin se on moninkertaisesti ihmissosiaalisempi kuin isoisänsä, se todella pitää ihmisistä :) Hevosiakin se näki, niitä olisi haukkunut, mutta sain rauhoittumaan ja lähdin sitten heti kehuen kauemmas. Pitäisi varmaan Raikua käyttää vähän enemmän koirajoukoissa ettei olisi kuin mikäkin metsäläinen :)