Viime viikolla Raiku remelsi jossain sillä seurauksella, että sai oikean silmäänsä "vierasesineitä" syvälle verkkokalvon alle. Leikaushan siitä seurasi, kahdetkipulääkkeet kovan kivun estämiseksi, antibiootit tippoina ja pillereinä sekä oikean silmän väliluomi ommeltu silmän päälle kiinni. Pönttö päässä se nyt sitten vaeltaa kolme viikkoa ja lenkkeilee vain narussa. TÄstä huolimatta se on jo onistunut yhden pöntön rikkomaan, se kun tunkee itsensä joka paikkaan, kyntää pöntöllä maata ja kaivaa myyriä pellosta. Sen käytöksestä ei lainkaan huomaa, että se on yksisilmäinen pönttöpää: yrittää varastella AIhkilta keppejä, aidatulla alueella irti päästessään ryntäilee entiseen mallin ja on revetä liitoksistaan kun ei pääse jänisjahtiin bongattuaan tuoreen pupunhajun. Namia saadakseen se väntäytyy perusasentoon vaikka väkisin, juoksee portaita, hyppää sängylle ja tunke itsensä sen alle. Se ei tälaisista pikkuasioista juurikaan pulttia ota.

Eläinlääkäri oli toiveikas, että sen silmä tervehtyy suunnilleen entiselleen ja että arpikin pienenee ajan mittaan. Täytyy toivoa. Jos toisin käy, yksisilmäisenäkin se selvästi pärjää oikein mainiosti.  Tutkiessaan Raikun silmänpohjia ja verkkokalvoja tippojen laiton jälkeen Aho totesi ohimennen, että perinnölisiä sairauksia niissä ei tällä hetkellä ole näkyvissä. PItää varmaan jollain kotrollikäynnillä pyytää virallinenkin lausunto.

Treenailemaan palataan kunhan päästään taas joskus pöntöttömään elämään. Eihän tämä ole kuin toinen kerta tänä vuonna.  Tapaturmatyypiä?