Raikulle on tehty pari noin puolen tunnin jälkeä, jotka se on juosssut läpi juurikaan maata haistelematta. Tänään sille tehtiin noin 60-70 metrin jälki ampumaradan keskelle. Maasto oli hiekkaa, jossa kasvoi lyhyttä ja paikoin vähän pidempää heinää. Jälkeä vanhennettiin tunti. Raiku löysi jäljen varsin hyvin ja lähti reippaasti jo oppimallaan tavalla, hajuvanaa ilmasta etsien. Eteni pari mertiä ja harhautui heti jäljeltä. Palasi takaisin ja alkoi ihan toisella tavalla haistella, ja sen jälkeen sen nenä pysyikin koko ajan maassa, nuuskutus vaan kuului. Se eteni tasaisesti, pari kertaa vähän pyöri. Jäljen lopussa oli kohtalaisen jyrkkä kaarre, jonka kohdalla se eteni metrin verran suoraan, palasi sitten takaisin ja nuuskutteli oikein tosissaan kunnes lähti etenemään oikeaan suuntaan ja tuli suoraan piilotetun namikupin luokse. Koko peräpää sillä pyöri kun namikuppi yhtäkkiä ilmaantui sen nenän alle.

Jäljen täytyy ilmeisesti antaa vanheta ainakin se tunti.

Myös tapakasvatus jatkuu. Raiku on alkanut löytää itsestään uusia ulottuvuuksia: kaappien availua, pöydille kurottamista ja kiipeämistäkin. Ruokaa odottaessaan se vielä joskus haukahtaa, mutta selvästi jo tietää, että se ei ole sallittua.