Kun lunta ei vieläkään kunnolla ole, lähdettiin Katjan ja Lakun kanssa jäljille. Tosin juuri ennen lähtöä tuli lumimyräkkä, mutta ei annettu haitata. Raikulle tehtiin ihan perusmetsäjälki, kolmisensataa metriä, kuusi keppiä. Ennen jäljestystä Raiku ja Laku viettivät iloiset kolme varttia juosten ja leikkien. Jälki aloitettiin noin 10 metrin janalla, jonka Raiku veti siima kireänä. Jäljen nosto epäröimättä ja alkoi ajaa täysin tarkkaan lumessa näkyvien askelten päällä - kerrankin pääsi näkemään. Kulmassa vähän pyöriskeli mutta jatkoi oikeaan suuntaan. Neljä ensimmäistä keppiä nousivat hienosti, mutta sitten Raiku alkoi jäljestää kauheaa vauhtia, melkein jouduin juoksemaan perässä, enkä älynnyt hidastaa sitä, joten viidennen kepin yli mentiin lennossa, samoin viimeisen kepin yli se vedätti lähes juoksemalla jatkaen jäljentekijän poistumisjälkeä. Otettiin takaisin ja nousihan se keppikin sitten sieltä. "Ongelma" taisi olla, että jäljellä ei ollut mitään isompaa haastetta ja Raiku päätteli että tämähän on ihan piece of cake ja jätti tarkkuuden väliin. No, oppipa, että jos se alkaa jäljestää juosten, sen menoa pitää oikeesti hillitä. Mutta olipa hauskaa vielä kerran tälle vuodelle jäljestää.

Niin, ja Kukkipuun blogissa on kuvakertomus Raikun ja kissaneito Edithin riehakkaasta suhteesta :)