Jos aamulenkillä ei halua tokoilla, täytyy lenkki suunnitella niin, että se ei päädy nurmikentälle. Tänään aamulla näin kävi, ja kun yritin vaan mennä ohi, molemmat koirat seisoivat kentän laidalla sen näköisinä, että ei voi olla totta. Kutsuin niitä mukaan ja Aihki lähti pää roikuksissa tulemaan, Raiku vaan seisoi paikallaan. Annoin periksi ja vähän tokoiltiin. Raiku aloitti askelsiirtymillä kuten aina, sitten otettiin seuraamista namit vasemmassa kädessä, useita käännöksiä ja aika pitkä matka ilman hihnaa ja ilman välillä palkkaamista, tosi hyvä. Liikkeestä maahan onnistuivat heti. Muistelin kerran, että olen opettanut sen menemään maahan ihan tavallisella äänellä annetull akäskyllä, joten annoin käskyn lähes kuiskaamalla ja se oli siinä. Aihki on opetettu käskyihin jotka täytyy huutaa, Raiku näemmä ei ymmärrä sellaisia käskyjä ollenkaan. Hmmm. Yksi luoksetulo ja kaukoja neljän siirtymän seteissä takapalkalla. Seisoin ihan edessä ja siirtymät - myös seis - maa - olivat täydellisiä. Täytyy pysyä vaan ihan lähellä niin kauan että se on todella varma, onhan tässä vielä jokunen vuosi siihen että Raiku parhaassakaan tapauksessa kisaa voittajassa :)

Aihki teki pitkän seuraamisen, luoksetulon pysäytyksiä ja kaukoja. Sillä kaukot ovat todella epävarmat, saattaa nykyään tehdä ihan mitä vaan: pomppaa eteenpäin, nousee seisomaan, käväisee istumassa ja heti takaisin maahan tai mitä vaan. En taida enää jaksaa niitten kanssa yrittää, olkoon. Otin pallon taskusta ja koiran silmät syttyivät loistamaan kuin kaksi tähteä yötaivaalla:)