Tänään mentiin agilityn jatkokurssille, jossa käydään saamassa korvausta tassuvamman vuoksi menetetyistä alkeistunneista. Se oli siis jatkokurssi meidän kolmeen tuntiin jääneen alkeiskurssin päälle, mutta sehän ei pelaa joka pelkää. Mentiin reippaasti kentälle, jonne rakennettiinkin oikein kunnon rata: kaksi hyppyä, putki, käännös hypylle, mutkaputkeen, siitä vinottain hypylle, käännös ja kaksi hyppyä, toiseen suntaan putkelle ja loppuhypyt. Heh. Onneksi rata tehtiin monessa osassa. Heti alkuun ohjaus mätti ja Raiku tuli ekan hypyn jälkeen toisen ohi. Toisella kerralla se älysi putken jälkeen olevan namikupin ja sitten olikin vauhtia ja katse kohti putkea. Mutkaputkeen meno teki vähän tiukkaa, mutta siitäkin selvittiin, samoin käännöksistä ja loppusuoralla se taas bongasi kupin ja kihdytti oikein mallikkaasti putken ja hypyt. Toinen rata oli vähän helpompi, kolme hyppyä, putki, pari hyppyä toiseen suntan, mutkaputki ja hyppy. Tämä myös osisa ja selvästi alkoi joku herne kohdata jonkun toisen, rata meni aika sujuvasti ja reippaasti. Välilä käytiin tekemässä keppejä. Ensin tein namilla ja sitten pallo kädessä ja sieltä putkahti Aihkin jälkeläisen sielu: pallo kädessä se lähti tekemään oiken oikeaa pjottelua koko keholla. Neljä keppiä meni todella hienost, sitten ohjaus sekosi, mutta palkkasin kunnolla. Toistetiin pari kertaa, yhtä innokasta pallokäden perässä pujotelua. Pari kertaa tehtiin A-estettä ja on se oppivainen: ekalla kerralla unohdin namialustan ja sanoin seis vähän liian myöhään. Sen takajalat putosivat maahan mutta se peruutti itse ilman käskyä takaisin seisomaan kontaktille :) Olipa hauskaa.

****
Parina aamuna on hetki tokoiltu. Raikun kanssa seuraamista, maahanmenoa ja luoksetuloa, ihan peruskamaa. Seuraamisessa on otettu vauhtia ensin juoksemalla nami kädessä ja siitä lenosta palkan jälkeen seuraamiseen ilman apuja. Tälä tavalla seuraaminen onkin ollut inokasta ja kontakti hyvä, paika tosin vähän seilaa, mutta seiltakoon. Sen silmätkin ovat alkaneet loistaa seuratessa, siitä se alkaa olla hauskaa. Luoksetulot ovat taas niin vauhdikkaita että se törmää Täytyy alkaa kehittää jotain. Aihkin kanssa on seurattu myös oikein vauhdilla ja sehän seuraa tosi hienosti kunhan alkuun pääsee. Kaukoja on ahkeroitu, ei anneta periksi vaikka aika toivottomalta näyttääkin. Muutaman kerran on onnistunutkin. TOkojen jälkeen riehutaan keppien ja pallojen kanssa, tässä yhteisriehulekissä Raikun "noudot" ovat niin nopeita että emäntä ei tahdo pysyä vauhdissa mukana. Ja AIhki ryntäilee pallonsa peräsä sellaisella vimmalla, että ei millään uskoisi sen kääntyneen kohti kymmenettä synttäripäiväänsä.