Iltalenkin päätteeksi yhdeksän aikaan länpömittari osoitti enää +24, joten oli jo se verran vilpoista että päätettiin vähän jotain treenailla. Ensin tehtiin esineruutua. Se ei ollut kovin iso, ja sinne laitettiin viisi erilaista esinettä. Raiku sai taas aloittaa ja teki ihan normaalin suorituksensa: ensimmäinen lähetys kuin raketti, esine löytyi ja tuotiin. Toinen lähetys vähän hitaampi mutta eteni taakse ja toi esineen. Päätin vielä ottaa riskin ja lähetin kolmannen kerran. Ei sitten oikein meinannut lähteä, pari askelta otin ruutuun itse ja sitten se lähti aika hitaasti, välillä pysähdellen mutta kumminkin kulki ja haisteli ja löpulta löysikin esineen. Ihan se näytti siltä, että se oli voittanut itsensä. Reviteltiin esinettä ja siitä se oli innoissaan. Aihki etsi taas rauhallisesti mutta keskittyneesti kaksi esinettä. Se ei ryntäile, mutta tekee työtä ihan mielellään.

Esineruudun jälkeen vielä vähän tokoiltiin. Raiku sai tehdä seuraamisia ilman apuja, kehuilla. Siinä sitten huomasin, että taas olen yhdele koiralle opettanut, etä kehu "hienoa" tarkoittaa liikkeen lopettamista. Ihan toisin päätin kun Raiku tuli, mutta elämä on. Aloin kehua "zipzip" (jonka luin jostain blogista?) ja sehän toimi. Raiku seurasi innokkaasti hyviä pätkiä ja sai pallonrepimispalkkansa. Sitten tehtiin oikein hvä hyppy ja lopetettiin. Aihki teki myös hypyn, joka meni vinoon, hyvää seuraamista ja sitten kaukoissa makasi maassa. Neljä kertaa laitoin uudestan maahan ja se ei istu-käskystä hievahtanutkaan. Viidennellä kerralla kehuin sitä ennen maahankäskyä hienoksi pallopojaksi ja johan onnistuivat kaukotkin. Hullu se on, sen pallonsa perään.