Käytiin taas vuosittaisella poropaimennusmatkalla, tällä kertaa Sodankylän Vuotsossa, Vuomaselän aidalla. Raiku osallistui kilpailuun, jossa oli kaksi aitaa. Ensimmäinen aita oli todella suuri, metsäinen alue, josta koiran piti itsenäisesti hakea porot ja kuljettaa ne pienempään aitaan, joka sekin tosin oli varsin iso. Koira piti lähettää keskeltä ensimmäistä aitaa. Raiku bongasi porot heti ja lähti etenemään, mutta sitten pysähtyi ja vähän arveli. Vähän matkaa kannustin ja sitten se meni, ja juoksi täysillä porojen perässä pari kiekkaa kunnes porot menivät portista toiseen aitaan. Mikä täysin käsittämätöntä, se ei kertaakaan edes haukahtanut! Raiku piti pysäyttää. Pysähtyi se, vähän siinä ja siinä, ja luoksetuloa varten piti antaa useampi käsky. Sitten se piti kuljettaa ilman hihnaa keskelle toista aitaa, mikä melkein onnistui, ihan lopussa se otti jo spurtin mutta pysähtyi huudettaessa muutaman metrin päähän Siitä sitten annoin luvan ja se lähti täysillä, pinkoi niin porojen kannoilla kuin pystyi. Pysäyttääkin taas piti - se pysähtyi mutta ei tullut luokse vaan piti kaiken huomionsa poroissa. Sitten ajoi ne viimeiseen aitaan ja tuli luokse ehkä viidennellä käskyllä. Pisteitä tästä suorituksesta ei kauheasti herunut, sai vähiten pisteitä hyväksytyistä koirista. Ajotapa liian lähellä, jahtaava, yhteistyötä ja hallittavuutta vähän heikosti. Se oli selvästi unohtanut viimevuotisen porojen koparoihin jäämisensä. Hyvähän se, mutta voisi sen ehkä saada vähän paremmin kuulollekin?
Hauska reissu kuitenkin oli ja siitä tietenkin kuvatodisteita. Ensimmäisessä kuvassa yhdessä Pilvipolun Helmen Huurteen eli Sahkin kanssa ihan muuten vaan juoksemassa, toisessa umpihangessa oravan jäljillä, lopuissa poroaidassa. Kaikki kuvat on ottanut Kirsti Hassinen.





















Raikun mielentila näkyy selvästi neljänneksi alimmaisessa kuvassa: korvat pystyssä :)