Piti tehdä pitkä aamulenkki, mutta jo alkumatkasta Aihki sai nenäänsä juoksunartun. Viime hetkellä sain sen naruun ja käännyttiin takaisin. Raiku ei vielä nartunhajuista ymmärrä (onkohan se jotenkin jälkeenjäänyt?) mutta kun Aihki on narussa Raikukaan ei yhtään juoksentele. Koska Aihkia ei saanut narttumaailmasta kontaktiin panin sen koivuun kiinni ja tehtiin Raikun kanssa vähän tokoa. Ensin lyhyt paikallaanmakuu, ensimmäinen keskellä lenkkipolkua. Hyvin se jää ja pysyy, kun ei pidä kauaa eikä mene kauas. SItten tehtiin liikkeestä seisomista ja pääsin namin avulla takaisin sen sivulle. Sitten liikkeestä maahan - sen se tekee silmänräpäyksessä, aivan hämmästyttävää. Luoksetulo ei ensin meinannut onnistua kun se lähti varastamaan joka kerta, mutta parin istumispalkkamisen jälkeen onnistui sekin. Lopuksi otettiin keppi, pidin Raikua pannasta ja käskin istua. Heitin kepin ja sain laittaa rimpuilevan Raikun uudestaan istumaan. Kun se istui nätisti, lähetin kepille ja se laukkasi kovaa vauhtia, otti kepin ja laukkasi takaisin, luovutti seisaaltaan käteen. Kolme toistoa otettiin ja kaikki onnistuivat, viimeisellä kerralla ei enää edes istuessaan rimpuillut. Se olis noutanut enemmänkin mutta lopetettiin niihin kolmeen: se maaginen toistoluku jonka porokoira tekee innokkaasti (olen kuullut sanottavan ja jonkun kerran Aihkin kanssa huomannutkin). Voi voi, nyt jo olen varma, että jotenkin kuitenkin onnistun pilaamaan Raikun noudon vaikka se näyttää siltä, että sillä olisi melkeinpä joku noutogeeni

Kun Raiku oli tokoillut otin Aihkin koivusta. Sekin alkoi tarjota sivulletuloa sen näköisenä ettei muuta ole koko aamuna ajatellutkaan. En kuitenkaan ottanut riskiä alkaa tehdä sen kanssa, olis joko yhtäkkiä päättänyt kuitenkin lähteä tai sitten heti kohta aloittanut silmät kiiluen vinkumisen.