Tiistaina Raiku kävi palveluskoirien Hyvät tavat -ryhmässä. Ainoana tavoitteena oli ryhmäillä haukkumatta ja s onnistui. Ihan alkuun Raiku haukahti kerran mutta kun vein sen vähän kauemmas se lopetti eikä sitten uudestaankaan aloittanut. Teemana oli ihmisryhmä. Paikalla oli kuusi koiraa, kaikki nartuja ja Raikupojan päässä alkoi vilistää. Ensimmäinen ryhmän läpi kulkeminen oli ihan toivotonta, rempoi sinne tänne ja haisteli maata. Odotettaessa seuraavaa vuoroamme Raiku ryhtykini kontaktikoiraksi ja seuraavat kierrokset menivät oikein hyvin, tosin nami nokan edessä. Pieni paikalaolokin onnistui.

Viikon mittaan on muutaman kerran aamutokoiltu. Yhtenä aamuna alku oli taas ihan mahdotonta rempomista ja taas toimi Raiku tolppaan - Aihki ensin -menetelmä. Aihki tokoilee hirveässä ylivireessä, ei meinaa nahoissaan pysyä. Muut avon liikkeet ovat kohtalaisen hyviä, mutta kaukoissa se keksii milloin mitäkin: milloin ei nouse ollenkaan, milloin teke sarjan ripeästi mutta haukkuen, milloin maahanmenossa ottaakin loikan eteenpäin. Silloin tällöin ihan oikeinkin. Pitäisiköhän ottaa joku yksi harjoitusmenetelmä ja pysyä sitten siinä.

Raikun tokoilu edistyy hitaasti mutta edistyy. Jävät liikkeet onnistvat ilman käsiapuja, tosin seisomisessa sivulle pääsy on edelleen hankalaa ilman että se liikkuu. Joskus väikuttaa siltä, että se on älynnyt seuraamisen idean: käännökset, pysähtymiset ja pienet suoratkin onnistuvat parhaimmillaan oikein hyvin. Joskus sitten taas ei oikein mitenkään jolloin tyydytään askelsiirtymiin. Kaukot se tekee terävästi läheltä, kauempaa ei olla yritettykään. Avon kaukot pari kerta onistuneet ilman välipalkkaamista. Luoksetulossa eteenistuminen on vähän sitä sun tätä, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa. Se tekee kuitenkin innostuneesti ja monesti erittäin keskittyneestikin. Häiriöille se on herkkä, jokainen risahdus täytyy tsekata.

Perjantaina hukkaharkoissa Raikun maalimies oli puron varressa. Kierrettiin harjun päältä ja Raiku eteni hyvin, oli koko ajan aika kaukana mutta seurasi selvästi, etä tullaanko perässä. Harjua alas se lähti itsenäisesti - oli tullut vähän epäröiden ja pysähellen, ja sitten törmännyt jälkeen ja siitä se sitten loikki maalimiehelle ja haukkui todella reippaasti. Aihki etsi harjun takaa. Se oli monta kertaa lähdössää jäljele mutta sain sen ohjailluksi etsimään toisesta suunnasta. Sitten se katosi aika pitkäksi aikaa kunnes haukku kuului.

Yhtenä päivänä Raiku hämmästytti lenkillä. Mutkan takaa tuli vapaana kolmivuotias sekarotuinen uroskoira ja myös Aihki ja Raiku olivat irrallaan. Kutsuin niitä ja Aihki tuli tappouhkauksen jälkeen. Raikuun sillä ei ollut mitään tehoa ja niin Raiku ja toinen nuori uros kohtasivat. Raiku tarjosi leikkiä! Tosin karvat vähän pystyssä mutta kuitenkin. Toinen uroskaan ei tehnyt tappelualoitetta joten pyörivät siinä vähän aikaa kunnes uros sai päähänsä alkaa lähestyä hihnassa olevaa Aihkia ja ajoin sen pois ihan sen oman terveyden vuoksi. Siinä kohtaa saivat sen hihnan ja Raikukin tuli luokse.  Ei ole kyllä yksikään aiempi uroskoiramme (AIhkista nyt puhumattakaan) puolitoistavuotiaana ehdotellut toisille uroksille muuta kuin kuolemaa. Raiku on todella erittäin sosiaalinen koira suhteessaan sekä ihmisiin että koiriin - suorastaan hämmästyttävää.