Aamulla otettiin pienet seuraamisharjoitukset kotikentällä. Lähinnä ajattelin katsoa, onko Raiku oikeesti alkanut älytä seuraamisen vai onko se ollut vain sattumaa. Ja oli se edelleen seuraamismoodissa. Ensin seurautin pienen pätkän nami kädessä, sitten jätin namin pois, ja edelleen se seurasi :) Tosin alussa vähän pää pyöri, mutta sitten se skarppasi ja tehtiin vähän käännöksiä, pientä ympyrää vähän rivakammin, yksi pysäytys, sen jälkeen muutaman askeleen seuraaminen ja sitten pallosta taistelua. Suullista kehua se kyllä tarttee aika reippaasti. Lopuksi päätin että yksi luoksetulo on ihan paikallaan. Olin jättämässä sitä perusasentoon kun sen pää alkoi suuntautua kohti maata, se kääntyi ja minäkin huomasin aivan vieressä kohtalaisen tuoreen hiiren raadon. Komentamalla Raiku pysyi siitä erossa. Vein Raikun tolppaan, hain kaksi tikkua ja niillä kuljetin raadon ojaan. Huh, kaikkeen sitä tokon vuoksi joutuukin. Vähän vielä jatkettiin seuraamista, ja vapautuksen jälkeen Raiku ryntäsi etsimään raatoa, mutta ei ollut koiran himoitsemaa palkkaa enää tarjolla. Raatojen eteen Raiku varmaan tokoilisikin tosi innokkaasti ...

Tasapuolisuuden nimessä Aihkikin sai seuraamisharjoitusta. Ensin namilla, sitten ilman oikein pitkä ja hieno seuraaminen. Sitten heiteltiin palloa, ensin Aihkille ihan yksistään, vähän päästä samalla kun Raikulle keppiä. Raiku kävi kepilleen tosi kuumana, se murisi vedettäessä, irrotettaessa, juostessaan kepin luokse ja ottaessaan se suuhun sekä vielä iskiessään sen käteen.