Riikka ryhtyi pontevaksi ja järjesti Susannan ohjaamaan porokoiratokoa Kapasen maneesille. Raikun kanssa valittiin ohjaukseen seuraaminen ja luoksetulo, eli niitten ongelmat. Seuraamista ryhdyttiin harjoittelemaan ensinnäkin niin, että koira ei saa lähteä seuraa -käskyllä heti rynnimään, vaan käskyn jälkeen vielä odotetaan hetki kontaktissa. Tämän Raiku oivalsi suunnilleen kerrasta. Toiseksi kiellettiin kaikenlainen pitkä seuraaminen ja käskettiin AINA palkata kun koira tarjoaa hyvää kontaktia. Eli muutama askel, käännös ja HETI leikkipalkka, joka saa koiran "imeytymään" sekä käännöksiin että seuraamisiin. Raiku tekikin tällä tavalla oikein erinomaista suraamista ja käänökset alkoivat selvästi tiivistyä. Luoksetulossa esiteltiin meidän ongelma,törmääminen ja siitä vinossa istuminen. Tämän ongelman poistamiseksi tehtiin harjoitusta, jossa koiran ollessa kahden metrin päässä sille annetaan istu -käsky ja heti palkka käsissä olevalla lelulla, jota nostetaan käskyä annettaessa ylemmäs. Luoksetuloja tehtiin ainakin seitsemän putkeen, ja aina se tuli kovaa vauhtia, mutta pysähtyi törmäämättä eteen oikeaan asentoon. Viimeinen luoksetulo läpijuoksuna, jossa takana oleva avustaja heittää lelun. Yleisenä ohjeena oli, että ei pidä mennä koiran mukana eikä palkata sinnepäinsuorituksista vaan saada koira haluamaan oikeaa toimintaa ja palkata siitä. Niin tietenkin, mutta miten se onkin niin vaikeaa. Mielenkiintoinen neuvo oli myös, että koiraa ei pidä jatkuvasti kutsua sivulle vaan välillä vain istumaan ja mennä itse sen viereen, jotta sivulle -käskyä ei kuluteta loppuun. Raiku oli koko ajan innokas ja muutenkin oli hauska parituntinen, jossa taas kerran sai muistutuksen tarkkuudesta ja vain halutunlaisten suoritusten palkkaamisesta.