Tänään agialkeissa harjoiteltiin valssiohjauksia. Ensimmäinen harjoitus käsitteli suunnan vaihtamista valssaamalla. Se meni niin, että aidan siivekkeen taakse laitettiin namia, koira istumaan ja siitä ohjaamaan hyppyyn samalla valssaten ja jääden aidan etupuolelle valmiina jatkamaan matkaa tulosuntaan. Koira kääntyi hypyn jälkeen namipurkille ja sai siitä palkan. Tämä oli mielenkiintoinen tapa, ja Raikun kanssa se onnistui oikein hyvin. Hyppäsi ja kääntyi namille samalla kun minä valssailin. Toinen valssiharjoitus oli puolenvaihtoharjoitus. Siinä oli pieni radanpätkä: hyppy, mutkaputki, hyppy ja vielä hyppy toiseen suuntaan. Valssi piti tehdä kahden viimeisen hypyn välissä. Ensin koiralle näytettiin, että putken jälkeisen hypyn takana on namia ja sitten radan alkuun. Tämän harjoituksen Raiku teki ihan superisti: hyppy, putki, hyppy kuin olisi aina tällaista tehnyt. Seuraavalla kerralla koira palkatiin namialustalla samassa kohdassa mutta siitä sitten jatkettiin vielä viimeiselle hypylle - ja Raiku toimi edelleen kuin unelma. Itsenäisessä harjoittelussa olivat tietenkin kepit. Tällä kertaa onneton ohjaaja alkoi saada ohjausrytmistä kiinni ja muutaman kerran Raiku jo  pujotteli kepit jo vähän niinkuin se olis tajunnut mistä siinä on kyse. Tehtiin jopa toiseltakin puolelta.

Yhden harjoituksen jälkeen Raiku ampaisi isovillakoiraurokselle uhittelemaan, nin nopeasti se lähtietten edes tajunnut. Onneksi ei päässyt kiinni asti ja yrityskin oli huomattavasti vähemmän ponnekas kuin Aihkin vastaavat aikoinaan, mutta kyllä Raikunkin kanssa tarkkana saa olla kun se alkaa kuumua. Voi huoh näitä nuoria porokoirapoikia.