oli tänään tarjolla agilityssa. Rata alkoi siten, että koira kutsuttiin tekemällä valssi toisen esteen takana ja siitä sitten hyppyjen jälkeen putkeen, josta piti keilata koira hypyn taakse, tehdä valssi ja jatkaa taas hypylle, putkeen ja siitä seuraavan hypyn takaa ottaa koira käteen, jatkaa vinosti, hyppäyttää niin että ohjaaja selin hyppyyn ja siitä sitten käännös hypylle. Joo. Innolla Raiku lähti radalle ja sainkin se keilaamisen jälkeiselle hypylle ihan kunniallisesti. Se haltuun ottaminen, jolla oli joku hieno nimikin, ei sitten onnistunut puhumattakaan selin ohjatusta hypystä. Käskettiin alkuun, kun se eka valssikin meni itseltä pitkäksi. Raiku lähti taas innolla, mutta sitten ruvettiin sitä valssia hiomaan ja sen into jo vähän hiipui. Päästiin kuitenkin taas sinne samaan kohtaan ja sitä kun ruvettiin jyystämään niin vähällä oli ettei Raiku taas ryhtynyt lakkoon. Sain sen kuitenkin vielä innostetuksi, mikä johtui siitä, että se bongasi rataan kuulumattoman aan ja posautti sinne. Sitten päätettiin lopettaa hiominen ja Raiku laitettiin kolmen hypyn loppusuoralle. Annoin käskyn ja samalla heitin narupallon viimeisen hypyn yli. Jo tuli taas vauhtia, yhdellä maakosketuksella se hyppyjen välit teki.

Itsenäisesti harjoieltiin vain keppejä, niitäkin vain kaksi kertaa kun teki molmmilla kerroilla niin hyvin. Voi kuitenkin näitä liian vaikeita ratoja, pitäisiköhän ruveta haluamaan helpotuksia niin koiran into ja motivaatio pysyisivät yllä loppuun asti.