Tänään kiiruhdettiin taas agiharkoihin, toiseksi viimeisiin. Tehtävänä oli jälleen pieni rata käänöksineen, valsseineen, takaaleikkauksineen ja putkineen. Putkeen piti mennä kolme kertaa ja ajattelin, että menee vaikeaksi, mutta putkimörkö olikin unohtunut ja Raiku sujahteli putkiin kuin ei mitään. Muutenkin rata sujui paikoitellen ihan hyvin, mutta sitten kun tuli joku kämmi Raiku oli valmis heittämään hanskat kokonaan kehään. Se ei selvästikään siedä sellaista koulutusta, että kun tehdään esmerkiksi kolmen hypyn sarjaa ja namikuppi odottaa lopussa, ja kolmas hyppy meneekin vierestä eikä palkkaa annetakaan. Sen innostus laskee heti kun se ei ymmärrä miksi sitä ei palkata vaan itse asiassa rangaistaan. Pitäisi vaan palkata vaikka ei ihan täsmälleen menisikään, mutta opettaja on ehdoton. Onneksi Raiku kuitenkin tsemppasi aina uudestaan kun ohjaaja mokaili ja tehtiin hyviäkin pätkiä. Puomi oli ohjelmassa tänään ensimmäistä kertaa (se on olut rikki). Siinä ainoa ongelma oli liian kova vauhti, jolloin lopun pysähtyminen takajalat kontaktilla ei oikein meinannut onnistua nameista huolimatta.

Eilen ja tänäaamuna on vähän tokoiltukin. Eilen raunoiila A-estenoutoa, edelleen vauhdikasta. Seuraamiset ovat lähes poikkeuksetta iloisia ja innokkaita, vähän paikan kustannuksella, mutta katsotan sitä sitten. Tänään tehtiin muutama tasamaanouto kepillä, olivatkin rivakoita. Noudon luovutusta on aletu harjoitella kotona, esineenä kengät. Joka kerta kun tulen kotiin, molemmat koirat kuljetavat kengän - ja Raiku ehtii monesti viedä ensin yhden ja käydä hakemassa toisenkin  - yläkertaan. Sitten pyydän ensin Aihkia tuomaan kengän ja se tulee ja istuu sivulle luovuttamaan frolicpalkalla. Nyt muutamana päivänä olen pyytänyt Raikuakin istumaan ennen kengän ottamista ja kas, sehän alkaa toimia! Raiku tämähtää takapuolelleen ja kenkä pysyy suussa. Paitsi jos tuotavana on isännän vaelluskenkä, joka on tähän tarkoitukseen aivan liian iso ja painava. Tästä se lähtee - tai sitten ei.