PIti se sitten kuitenkin ennen loman loppumista pari peltojälkeä tehdä, kun lomapaikkaa ympäröivät kertaalleen niitetyt pellot. Molemmat jäljet olivat noin 100 metriä, vanhenivat pari tuntia ja kummallakin oli 7 keppiä, kulmia ja kaarroksia. Alut olivat vähän haahuilua, kesti jonkin aikaa saada Raiku uskomaan, että emännän jäljen seuraaminen on tärkeämpää kuin porojen, hirvien, kauriiden, jänisten tai edes hiirien ja myyrien olinpaikojen ilmahajutunnistus. Kuitenkin se sitten sinnikkään henkien taistelun jälkeen ajoi molemmat jäljet ihan mallikkaasti. Parissa kulmassa oli vähän pyörintää, mutta kummallakin jäljellä kaikki kepit nousivat ja loppua kohti nenä oli pysyvästi maassa. Peltojäljet eivät koskaan ole oikein olleet Raikun heiniä, katse tahtoo nousta ja tsekkailla kaukaisuuksia - metsässä tällaisia mahdollisuuksia ei ole.

Vielä lomakoiria. Metsäiltiin Vaattojärven metsissä, ja sattuipa pari kertaa Raikukin kameran eteen

Aihki otti jo vähän rauhallisemmin, enemmän tarkkaili kuin juoksi vaarojen rinteitä ja suorämeitä etsien (ja löytäen) milloin mitäkin minkä perässä jousta itsensä henkihieveriin

Kerran molemmat laitettiin järven rannalle poseeraamaan. Niin viattoman näköisinä