Raikun koulutus on mennyt vähä yksitoikkoiseksi: taas tehtiin jälkeä, tällä kertaa kuusimetsään suunnilleen neliön muotoon. Jäljessä oli siis kaksi suora kulma ja lopussa vielä pieni käännös. Pituus ehkä noin 100 metriä. Jäljellä kolme namipurkkia, vinkupossu ja sukka sekä loppupalkan jälkeisellä parin metrin tielle vievällä osuudella keppi. Jälki vanheni pari tuntia, jona aikana käytiin lenkillä kanavan maastossa. Raiku oli hyvin kuulolla vaikka tekikin pyrähdyksiä metsään. Sitten Aihki pongasi jäniksen ja kaikki kolme, Aihki, Raiku ja Una lähtivät. Kauaa ei mennyt kun Aihki ja Raiku tulivat tielle takaisin, mutta Una haukkui metsässä ja Raiku pinkaisi takaisin. Vähän päästä Una tuli, mutta ei Raikua. Odotettiin ja huudeltiin, ei Raikua. Noin viiden minuutin päästä kaukaa mäen takaa kuului haukkua johon Aihki reagoi. Kiivettiin mäkeä ja huudeltiin ja lopulta se tuli niin läkähdyksissä ettei namia pystynyt ottamaan. Vähän se näytti olevan hädissäänkin, kuin olisi ollut eksyksissä. Käytettiin koirat kanavassa uimassa ja juomassa ja Raiku kulki lopun matkaa narussa - yksi sydämen pysähdys lenkissä riittää. Oli sen läähätys jo helpottanut ja korvakin laskeutunut kiihtymyksen pystyasennosta tavalliseksi kun lähdettiin ajamaan jälkeä. Niin se vaan metsästysretken jälkeen jäljesti tarkasti ja hyvin keskittyneesti. Se otti kulmat tarkkaan, jossain kohta vähän siirtyi jäljeltä kovan sivutuulen suuntaan mutta palasi aika heti. Sukan se merkkasi (peräpää ja häntä pyörähtävät iloisen näköisesti) ja pysähtyi namipurkeille. Possu jäi. Loppupalkan jälkeen se jatkoi jälkeä kohti tietä ja pysähtyi kepille. Se on kerran aiemminkin ilmaissut esineen, joka oli loppupalkan jälkeen. 

Raikun jälkeen Aihki pääsi etsimään vinkupossua. Se on niin liikuttavan tohkeissaan tästä tehtävästä. Sieltä se possu löytyi ja sitä sitten heiteltiin ja vinguteltiin.