Tekniikkakurssin loputtua siirryttiin kurssille, jonka nimi on "valmennusryhmä". Tämä olikin ainakin näin alkuun hyvä vaihdos, sillä valmennusryhmässä tehtiin rata, jossa oli kymmekunta estettä eikä muita ohjauksellisia kommervenkkejä kuin yksi persjättö ja yksi valssi. Raiku oli viimeisenä suoritusvuorossa, joten alkuun tehtiin keppejä, kolme oikein hienoa settiä, sillä oli sekä vauhti että rytmi löytynyt. Myös takaakierto oli itsenäisenä, ja sehän oli jo ihan pala kakkua Raikulle, kumminkin päin sitä keilasin ja aina teki oikein. Jotain sillä kauhean vaikealla tekniikkakurssilla sentään opittiin. Välillä vaan hengailtiin ja Raiku tarjoili kontaktia, perusasentoa ja kaikenlaista saadakseen jotain tekemistä. Ryhmä oli uusi, mutta ei Raiku juurikaan toisiin koiriin kiinnittänyt huomiota. Kun lopulta sitten päästiin radalle, Raikulla oli kauhea draivi päällä. Tehtiin koko rata kerralla, ilman virheitä ja tosi kovaa. Koutsi sanoi, että sen vauhti oli kuin belggarilla (ei sentään kuitenkaan kuin bortsulla :)). Sitten hiottiin vähän paria kohtaa, aan kontaktia ja se jälkeistä valssia ja vinoja loppuhyppyjä ja jotain, sitten sitten vielä kerran alusta loppuun, edelleen nopeasti ja ilman virheitä. Ratojen välissä Raiku repi narupalloa ja murisi. Muuten se on vähän kummallinen. Jätin sen ensimmäisen esteen eteen ja vein kauas aalle namin, ja siinä se vaan istui ja odotti, eikä radaltakaan yrittänyt oikaista namille, kuten Aihki aina teki. Se myös istuu ensimmäisen esteen takana sen näköisenä, että sitä ei voisi vähempää kiinnostaa ja sitten kuitekin lähtee täysllä radalle. Kivaa sen kanssa tänään kuitenkin oli :)