Tänään palattiin vanhoihin tuttuihin jälkimaastoihin. Raikun jälki kiemurteli havumetsässä rinteitä ylös ja alas, sinne sun tänne, (siltä se ainakin ohjaajasta tuntui), ehkä noin 150-200 metriä. Jälki vanheni pari tuntia ja siellä oli 7 keppiä, alkukohta merkattu. Jana ja jäljen nosto ok, reipasta vauhtia eteni ja niin tarkkaan, että kuusi keppiä nousi, yksi jäi nousematta. Oikein positiivinen suoritus.

Jäljen vanhetessa tehtiin esineruutu, joka ei ihan niin hyvä ollut. Ruutu oli kapea ja pitkähkö. Raiku lähti kävelyvauhtia etenemään, mutta nosti aika pian kuitenkin takarajalta esineen, pienen pehmolelun, jota sitten piti kovasti houkutella tuomaan. Toiselle esineelle lähti myös rauhallisesti jolkotellen, löysi esineen ja toi sen samaa rauhallista vauhtia. Loppuun otettiin esineen vienti niin että Raiku näki sen, ja sitten oli jo vauhtiakin, mennen tullen.

Aihki etsi purkkinsa vaivatta, samoin esineen ruudusta. Esineruudussa se tekee luotettavan varmasti hommansa, etsii ja kaartelee aika edessä, mutta ei hetkeksikään luovuta.