Viime vuoden poropaimennustestissä riehumisesta oppineina lähdimme Kolarin poropaimennustapahtumaan harjoitusradan kautta. Suuntasimme ensin Ranualle Juha Kuukasjärven poroja tapaamaan. Melko pieneen aitaan päästettiin kaksi poroa ja jo portilta kiljunnan aloittanut Raiku. Kun se laskettiin hihnasta irti, se lähti kaksisataa lasissa ja pysäytys onnistui vain hyökkäämällä  kolinapurkkien avustuksella sen kimppuun. Yritin rauhoittaa sitä, mutta ei edes huomannut nokan edessä heiluvia lihapullia. Päästettiin sitten vaan uudestaan periaatteella "löysät pois" ja se onnistui vähän liiankin hyvin: Raiku painatti täysillä suoraan porojen väliin ja jäi jalkoihin. Fyysisiä vammoja se ei saanut, mutta siinä rytinässä sen itsetunto sai pahan kolauksen, eikä se enää lähtenyt ajamaan, teki vain pieniä pyrähdyksiä ja haukkui. Pantiin autoon reflektoimaan kokemuksiaan.

Kuukasjärven aidassa, kuva Kirsti Hassinen

Noin tunnin reflektoinnin jälkeen Raiku otettiin autosta ja uudelleen aitaan. Tarvittiin aika paljon innostamista ja kehuja ennen kuin se lähti uudestaan ajamaan, mutta lähti kuitenkin, selvästi varovaisempana ja kuuliaisempana! Lopetettiin muutaman kierroksen jälkeen ja lähdettiin kohti Kolaria ja varsinaisia kisoja.

Kolarissa menin aitaan ajatellen, että mitä tahnsa voi tapahtua: se ei aja ollenkaan, kiihtyy taas ihan hillitsemättömäksi tai sitten ajaa ja tottelee. Ensimmäinen aita oli metsäinen ja kumpuileva. Raiku oli hyvin kiihtynyt ja pysyi hiljaa vain tosi tiukalla komentamisella. Luvan saatuaan lähti kuin ammus, mutta kun porotkin lähtivät juoksemaan, Raiku pakeni emännän turviin. Kannustin sitä uudestaan ja aika pianse lähtikin, haki porot aidan takaosasta oikein reippaasti ja pysähtyi portille vain siksi, että se suljettiin sen nokan edestä. Isompaan aitaan piti siirtyä koira irti ja hallinnassa - se oli tiukka paikka ja yhtämittaisella "ei mene - seis" hokemisella pääsimme määrättyyn paikkaan yhdessä ja Raiku lähti vasta luvan saatuaan. Tässä aidassa sitä ei enää tarvinnut kannustaa vaan se oli jo voittanut pelkonsa ja ajoi poroja oikein kauniisti sivulta, piti hyvän etäisyyden. Vähän se oli varuillaan, ettei yksikään poro pääsisi takaa hyökkäämään. Sille oli siis syntynyt terveellinen kunnioitus poroja kohtaan :) Varuillaan olosta taisi johtua sekin, että pysähtyi käskystä, tuli luokse vain yhdellä uhkauksella ja pysyi paikoillaan uuteen ajokäskyyn (no, ehkä "saa mennä" ei nyt ihan ajokäsky ole mutta kuitenkin) ja kun porot menivät kirnuun, pysähtyi käskystä. Testi hyväksytty!

Muutama kuvatodiste. Kuvaaja Merja Korhonen. LIsää kuvia myöhemmin.

Ensimmäisessä aidassa

 

Odotetaan uutta ajokäskyä



Ja ajamaan!