Pääsiäissunnuntaina koulutuskentällä ei llut ketään, joten sinne vähän tokoilemaan. Vähän aikaa odoteltiin muita ja sinä aikana Raiku jouksi oma-aloitteisesti palveluskoirien A-esteen pariin kertaan edestakaisin (se oli tosin vähän loivempi harjoitusversio). Sitten aloitettiin. Ensin vähän seuraamista, muutama askel ja käännöksiä eri suuntiin. Palkkasin välillä namilla, välillä lelulla ja se tekin innokkaasti ja hyvässä kontaktissa. Se on sillä lailla hassu että aina kun sanoo Raiku niin se hypähtää perusasentoon istumaan - joskus kyllä vähän vinoon. Sen jälkeen tehtiin hyppyjä, Tokoyppy on kentällä asetettu kahden pk-hypyn väliin, joten sitä ei kannata yrittää kiertää. Ensin vietiin nami yhdessä ja vaikeus oli saada Raiku pysymään perusasennossa käskyyn asti. Hyppy meni oikein lennokkaasti. Kaksi seuraavaa hyppyä tehtiin niin, että se ei nähnyt namien laittoa, hyppäsi silti oikein reippaasti perusasennosta. Pari noutoa tehtiin narussa. Heitin kapulan ja lähdin hihnan kanssa etenemään. Raiku ryntäsi kapulalle, otti sen ja toi käteen oikein innokaasti laukkaamalla. Tällä tavalla estettiin lähteminen kapulan kanssa rallaamaan. Yksi luoksetulo; ensin kävin vähän matkan päästä palkkaamassa istumisesta, sitten jätin noin 15 askeleen päähän. Se istui ihan rauhassa kutsuun saakka ja tuli namilla ohjaten eteen istumaan. Lopuksi eteenmeno isolle kirjavalle kangaspallolle. Avustaja vei pallon hangelle penkan taakse piiloon. Lähetin Raikun perusasennosta ja se meni kuin ohjus pallolle - ja jäi sille tielleen. Hyppelehti hangessa, heitteli palloa ja juoksenteli edestakaisin pallo suussa. Luoksetulokäskyille se oli täysin kuuro, samoin muille tavallisille houkutuksille (se on kyllä lenkeilläkin alkanut olla kuulematta luoksetulokutsua, hommailee vaan omiaan vaikka Aihkikin tulee. Olisikohan SE ikä alkamassa?). Lopulta piti mennä penkalle ja muka kaivella sieltä nameja ja maiskutella niitä suuhun. Raiku ensin katseli kauempaa, seisoi ja pyöritteli päätään, otti välillä pallon mutta jäi taas katsomaan. Lopulta ahneus voitti ja se tuli syömään hankeen piilotettuja lihapullanpaloja. Ihan lopuksi sitten otettiin pari jäävää likettä jotka menivät ihan hyvin.

Aihki aloitti hypyllä, jonka suoritukset olivat muuten hyviä, mutta se haukkui mennessään ja tullessaan joka kerta. Hyppynoudossa se kuitenkin piti turpansa kiinni palatessaan - vaikka on se joskus kapula suussakin onnistunut haukkumaan. Avoimen kaukot tein kaukaa ja avustaja heilutteli käsiään AIhkin takana, ne menivät täydellisesti. Luoksetulon pydähdys oli myös hyvä ja sen jälkeen läpijuoksu pallon perään. Eteenmeno tehtiin samalle pallolle, Aihki sentään toi sen takaisin kun käskin. Lopuksi tehtiin narupallon kanssa pari maahanmenoa, silloin se kyllä menee nopeasti kun pallon on kädessä.  Lopuksi tehtiin kolmen minuutin paikallaolo piilossa, ei ollut ongelmaa. Paitsi se heti istu -käskyn jälkeinen alkanut haukku.

Harkkojen jälkeen käytiin vielä kanavalla lenkillä ja lopun iltaa Raikukin on ollut ihan kypsää tavaraa.