Mukava agilityn valmennusryhmä loppui ja jouduttiin siirtymään ryhmään nimeltä "kilpailuun tähtäävät". No, eipä nimestä väliä, kunhan puuhastellaan. Rata oli täyspitkä, parikymmentä estettä ja siinä oli yksi pitkä välistäveto, jonka jälkeen takaakierto ja toisena tekniikaltaan arveluttavana kohtana takaakierto, jonka jälkeen jatkettiin menosuuntaan, eli piti tehdä "saksalainen". Lisäksi yksi ennakoiva valssi ja sitten kaikenlaista tavallisempaa pyöritystä. Raiku lähti radalle hyvällä vireellä ja kesti jopa alun pitkän välistävedon erilaiset epäonnistuneet ohjauskuviot (kunnes yritin suoriutua kahdella persjätöllä, jotka muuttuivatkin valsseiksi, mutta joilla kuitenkin selvittiin :)). Raikun intoa nostivat selvästi rataan kuulunut A-este, puomi kahteen kertaan ja vielä bonuksena pussi - niistä kaikista se tykkää. Lisäksi sitä aivan selvästi innosti myös se, että rata oli koko hallin kokoinen, eli esteiden välit olivat pitkiä ja niissä saattoi spurtata. Valmennusryhmässä rata oli puolen hallin mittainen ja toisella puolella oli itsenäisiä esteitä. Radassa oli ekaa kertaa myös pituus, ei ollut vaikeuksia. Viimeisenä esteenä olivat kepit, joissa loppupuolikkaassa verkko, joten alku käsiohjauksella, loppu ilman ja oikein hyvä vauhti ja rytmi. Ensimmäisellä kierroksella sain anotuksi vapautuksen "saksalaisesta", mutta piti sekin sitten treenata, ja yllättävän hyvin se menikin. Pitkiä pätkiä radasta edettiin ihan tosta noin vaan, hyvällä vauhdilla ja oikein.

Kotiläksyksi annettiin targetin opettaminen kontakteille pysähtymistä varten. Niin että ensin pitäisi ehdollistaa naksulle (ihan ensin löytää se kaksi vuotta sitten ostettu, käyttämättömäksi jäänyt naksu jostain, ties mistä) ja sitten aloitta kosketusalustan harjoittelu. Vaikkapa rappusilla, ohjaaja visioi. Joo.