Auton mittari näytti -28 astetta kun tultiin kanavalle. Tehtiin reipas vähän yli tunnin lenkki lähes täyden kuun valossa. Autolle tultaessa Aihki meni suoraan oven eteen seisomaan ja pomppasi sisään heti kun avasin takaluukkuun. Raiku sen sijaan jäi pomppimaan ympärille sen näköisenä, että jotain vielä. Otettiin sitten narupallo ja noutokapula autosta ja ruvettiin tokoilemaan satumaisemassa, kuun valossa. Kaksi noutoa oli taas tosi hyviä, kovaa vauhtia molempiin suuntiin ja eteen (tosin vähän vinoon) istumaan. PItää varmaan alkaa hommata vähitellen isompia kapuloita, että pästään joskus siihen pk-painoiseen, nyt sillä on sellainen vauvakapula - Aihkin vanha isompi kapula on joutunut siihen samaan mystiseen mustaan aukkoon missä on myös muun muassa furminaattori. Seuraamaan lähtöjä hyvässä kontaktissa ja yksi vähän pitempi seuraaminen pysähdyksineen, ihan ok. Molemmat jäävät hyviä, olisikohan seisomisongelma jo voiton puolella? Pari luoksetuloa ja paljon pallon repimistä ja vähän heittelyäkin, jossa pallo tulee takaisin vähän viiveellä, sitä kun pitää matkalla niin ankarasti tappaa. Sitten jo lopetettiin, emännän sormet alkoivat jäätyä vaikka muuten siinä hiki tulikin. Aihki ei selvästikään ollut kiinnostunut, makasi kerällä häkissään. Alkaakohan kohta kymmenvuotias olla jo sitä mieltä, että kolmenkymmenen asteen pakkasessa työskentely on työsuojelusäännösten vastaista.