Hukkaharkoissa AIhki pääsi pitkästä aika ensimmäisenä metsään. Sen maalimies oli puron varressa, kodan lähellä ja lähdettiin toista kautta ylös rinteeseen. Aihki haukahteli mennessään, että täällä ei ole ketään eikä ole ollutkaan, mutta juoksi tarmokkasti pitkin metsää. Kuljettiin rinettä kohti malimiehen piiloa, Aihkia ei tietenkään näkynyt. Sitten se nousi puron rannasta rinteelle, seisoi siinä hetken pyörittäen päätään ja juoksi rinnettä alas, puron yli ja löytöhaukku alkoi kuulua. Se oli käynyt melko lähelä maalimiestä mutta kaartanut takaisin, ilmeisesti hajut likkuivat toisen suntaan mistä se oli tullut. Joutui sekin edes vähän pinnistelemään.

Raiku etsi vimeisenä. Myös sen maalimies oli puron kodanpuoleisella rannalla, eri päässä tosin. Lähdettiin rinnettä ja Raiku teki muutaman piston kohti puroa, mutta ei lähtenyt sinne. Kaarrettiin kulkemaan aivan puron vartta mutt Raiku lähti tarkistamaan edellisen koiran maalimiehen paikkaa - pyöri siellä aika pitkään mutta lopulta varmistui siitä, että siellä ei ollut ketään. Lähdettiin puron vartta, mikä oli huono suunnitelma, koska siinä oli lunta puoleen reiteen. Raiku teki pari pistoa puroa kohti, mutta niistä kohdista ei päässyt rämpimälläkään yli. Jatkettiin vähän matkaa ja päästiin puron yli (tosin etsintäpartion toinen henkilö putosi lumen ja jään läpi puroon polviaan myöten arvattavin seurauksin). Raiku häippäsi hässäkässä ja luulin sen menneen kodalle Aihkia kiusaamaan, mutta sitten alkoikin kuulua kehuja ja haukuntaa. Se oli juossut polulle, kääntynyt takaisinpäin ja sieltä ottanut suunnan jo puron takaa havaitsemalleen maalimiehelle. Se oli ollut niin riemuissaan maalimiehen nähdessään, että oli kuulemma tehnyt metrin ilmaloikan

Keppejä ei tällä kertaa treenattu. Ennen etsimään lähtöä laitoin kuitenkin tunnarikapulan puuvajan edessä olevaan sulaan kohtaan kaikenlaisen puutavaran keskelle. Tullessa pyysin etsimään ja sieltähän se omansa nosti.