Tehtiin saman jäljenaloitusputkeen tänään toinenkin jälki. Lähdin tekemään sitä vinoittain ampumaradan poikki metsikköön. Ampumarata oli vielä täysin heinätön, vähän sammalta, kanervikkoa ja saven ja hiekan sekaista maata. Tallasin jäljen tiuhalla askeleella, välillä polkien ja paljon nameja. Yhteen hiekkakohtaan palikka, metsään yksi kulma vähän ennen loppua. Jälki oli pitkä, varmaan lähemmäs 100 metriä. Raiku nosti jäljen mutaman metrin janalta kohtisuoraan jälleen epäröimättä ja ajoi ampumaradan erittäin keskittyneesti, söi nameja ja eteni rauhallisesti. Palikan kohdala se hidasti ja nuuhkaisi sitä. Kehuin ja se otti hetkeksi palikan suuhunsa ja sai palkaksi taskusta ceasaria purkista - jospa se tästä? Kulmaan asti se ajoi tosi hyvin, mutta siinä se sitten hukkasi jäljen ja meni jonkun aikaa että se löysi sen uudelleen ja pääsi palkkapurkille.  Jälki oli ehkä vähän liian vaikea, mutta päättäväisesti Raiku pinnisteli loppuun asti.

Aihki etsi taas onnellisena jäljelle heitetyn namipurkin. Se on niin kauhean innoissaan tästä tehtävästä.

Raunoiradalla tehtiin taas pari A-estenoutoa, Aihki ensin. AIhki yritti pari kertaa josko tuominen esteen sivuitse kelpaisi mutta kun ei, niin teki ihan hyvän palautuksenkin. Raiku jo muisti mistä on kysymys ja aika vähällä palautusopastuksella teki kolme oikein hyvää noutoa.