Tänään pakkasmittari näytti pitkästä aikaa alle kymmentä ja mentiin koirakentälle vähän tokoamaan. Mitään kovin monimutkaista siellä ei voinut tehdä kun kenttää ei oltu aurattu, mutta vähän kumminkin. Raikun kanssa vähän seurailtiin ja nami kädessä se seuraa kauniisti, tekee käännökset joka suuntaan, myös vasemmalle etukautta oikein näppärästi. Ilman namia se seuraa muutaman askeleen, sitten alkaa herpaantua. Siis pidetään muutamissa askelissa. Pari hyppyä meni oikein hyvin, myös sivulle siirtyminen onnistui, ei ottanut askeleita. Luoksetulo oli reipas, loppuasentoon (eteen istumaan) ohjasin namilla. Vähän sekalaisa kaukoja ihan edestä, aina silloin tällöin palkaten, teki hienon keskittyneesti. Mitäs muuta ... liikkeestä maahan ja seisomaan, ihan hyviä. Palkaksi reviteltiin narupalloa ja Raiku sai muutaman kerran juosta A-esteen edestakaisin, se on sen mielestä kaikkein huipuinta.

Aihki teki haukkutokoa taas vaihteeksi. Ja taas vaihteeksi hypyn kanssa tahkottiin: hyppää haukkuen, menee hypyn toisella puolella maahan, hyppää takaisin omia aikojaan ja tulee vinoon sivulle haukkumaan. Varmaan ainakin kuusi kertaa toistettiin sama juttu kunnes lopulta teki kunnollisen hypyn haukkumatta. Se odottaa niin kiihkeästi palloa, että toistaa ja toistaa liikettä vaikka kuinka kauan värin tai oikein pallon toivossa. Haukkunoutoja pari, niissä ei muuta vikaa. Luoksetulon pysäytys´ja liikkeestä maahanmeno nopeita ja nämä ilman haukkua. Kaukokäskyissä otin uuden strategian. Kun se ei (taaskaan) hievahtanutkaan menin iloisesti luokse, pyysin uudestaan sivulle ja kehuin koko ajan. Kolmen kerran jälkeen se teki hienot kaukot ja sitten pallo lenteli. Se kaukoissa selvästi rauhoittelee itseään (tai minua), kääntää päätään, nuolee huuliaan ja heiluttelee häntäänsä. Vieläköhän tehdyt virheet saa korjatuiksi? Voisi ehkä vielä keran mennä katsastamaan koekuntoakin jos tämän lukon saisi avatuksi. Muuten Aihki tokoilee aivan liikuttavan innostuneesti :)