Josepan metsälaji-infossa sanottiin, että jos haluaa kouluttaa jälkikoiran, pitää kesässä tehdä vähintään 120 jälkeä. Tänään päästiin siis tekemään jälki numero yksi  

Jälki tehtiin Jamankankaalle metsäpläntille, jossa suurin osa maasta oli sulaa. Jäljen pituus oli ehkä noin 70 metriä, se kulki kangasmaastossa ja siinä oli yksi loiva kulma. Jälki vanheni kaksi tuntia, minkä ajan Raiku juoksi ylös ja alas Jaamankankaan harjuja Aihkin perässä ja kerran oli omia aikojaan varsin kauan kateissakin niin että loppumatkaksi joutui narutavaraksi. Mentiin kuitenkin reippaasti vielä jälkeä ajamaan upouuden kirkkaankeltaisen netistä tilatun jälkivaijerin kanssa. Vein Raikun kohtisuoraan kohti jälkeä. Se löysi jäljen helposti hiekansekaisesta maasta ja valitsi epäröimättä oikean suunnan. Se seurasi jälkeä intensiivisesti sopivan rauhallista vauhtia, ehkä noin kolmen metrin etäisyydellä vaijeri löysällä. Kulmassa se meni ensin vähän ohi mutta palasi nopeasti jäljelle ja jatkoi suoraan namipurkille risukasaan. Jälki oli selvästi liian lyhyt kun se yritti vielä namien jälkeenkin etsiä lisää jäljestettävää. Seuraava jälki täytyy tehdä pidemmäksi - jos vain lumiolosuhteet sallivat.