Tänään heti aamulla suunnattiin JOan hallille Hammaslahteen pystykorva-agilityyn, johon myös lupat saivat osallistua. Molemmat koirat kävivät esteillä kolme kertaa. Aihki on aginnut viimeksi viime vuoden kesäkuussa, mutta kaikki oli vielä täydellisesti muistissa. Tehtiin lyhyitä helppoja ratoja, Aihkilla oli hirmuinen into ja vauhti. Erityisesti kepit se etsi ja teki nopeammin ja tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Ihme juttu.
Raiku kohtasi agiesteet toista kertaa elämässään. Alkuun oli vähän vaikeaa, hyppyä yritti kiertää ja alittaa kunnes älysi ja sitten ei ollut ongelmaa, teki pari kertaa kaksikin peräkkäin. Putkikin epäilytti alkuun, mutta viimeisellä kerralla teki jo mutkaputken. Kepit tehtiin kolmesti, viimeisellä kerralla ohjaaja onnistui älyämään miten se menikään ja Raiku oli hienosti mukana. Parasta kuitenkin oli A, sitä se juoksi joka välissä omia aikojan, edestakaisin. Tätä käytettiin hyväksi ja tehtiin loppuun kahden esteen rata hyppy - A. Hyvin meni, 
Agilityn ohessa Raikun sivupersoona Rampejätkä harjoitteli olemista hiljaa paikoillaan hallissa kun toinen koira harjoitteli. Alkuun oli aika vaikeaa, mutta melko pienellä rauhoittelulla se sitten istuskeli rauhallisesti vaikka toinen koira teki ja haukkui. Ehkä se tämänkin vähitellen oppii. Kaikkineen o

li tosi hauskaa, kiitos järjestämisestä Laura!

Illalla mentiin vielä tokoilemaan.Aamun harkat tekivät varmaan sen, että Aihki tokoili vähän vähemän äänekkäästi kuin parilla edellisellä kerralla ja tokeni haukkumisesta tekemään kunnolla parilla puhuttelulla. Hypytkin onnistuivat kun se ei ollut niin ylivireessä, seuraaminen oli oikein hyvää. Onnistuneitten kaukojen jälkeen se vasta ensimmäisen kerran sen pallonsa.
Raiku aloitti ruudulla johon olin valmiiksi vienut namia. Se meni vauhdilla hienosti, samoin toisen kerran tyhjään ruutuun. Niin kuin se olisi ruudun älynnyt? Hyppykin meni hyvin. Seuraamisessa opeteltiin uutta Hertan neuvomaa tapaa pallon pitämisessä. Ensin palkkasin pari kertaa perusasennosta että se älyäisi, sitten askeleista. Alkuun tahtoi mennä poukkoiluksi mutta aika äkkiä se tämänkin älysi. Kiitos vinkistä Hertta, jatketaan. Loppuun yritettiin noutoa, mutta Raiku ei enää oikein jaksanut. Yksi nouto meni hyvin, toista se ei suostunut tekemään. Tehtiin vähän askelsiirtymiä ja sitten paikallaoloon. Menin kauas ja häirikköhenkilö kiersi kerran Raikun, olin puoli minuuttia selin ja kävelin vähän edestakaisin, lähemmäs ja kauemmas. Melkein kolme minuuttia liike kesti eikä Raiku kertaakaan näytänyt levottomalta.

Sitten mentiin vielä pienelle lenkille kanavalle ja loppuillan on ollut nukkuvia koiria.