Eilen ja tänään oltiin Kiteellä Taivaannastassa jälkileirillä Hertan koulutuksessa. Oli opettavaista.

Ensimmäisenä tehtiin peltojälki. Pellolla ei ollut vielä yhtään uutta ruohoa, tuuli kävi kovana ja vähän satoikin. Raiku lähti jäljelle ihan hyvin, mutta hukkasi sen aika pian. Tässä kohdassa myös minä koulttajan mukaan toimin niin, että lähdin "ohjaamaan" sitä pois jäljeltä. Raiku nosti jäljen uudestaan ja ajoi sitä kynnökse renaan aikeenaan jatkaa kynnökselle, jolloin nykäisin sen pois. Just, sinnehän jälki olisi mennyt. Siinä kohdassa Raiku alkoi ilmeisesti miettiä, että ei tänne olla jäljestämään tultukaan ja rupesi harjoittamaan sijaistoimintoja. Etsittiin sitten porukalla jälkeä kynnöksestä kunnes Raiku osui kepille ja nosti sen. Siitä eteenpäin jälki sujuikin sitten ongelmitta takaisin pellolle, kulma, suoraa ja loppukeppi. Emäntää ojeistettiin liinankäytöstä (pidettävä liinatuntuma) ja pakotteiden käytöstä (kielletty). Paltojälki onkin aina ollut Raikulle vaikea, mutta vaikeuden sanottiin johtuvan minun virheistäni. Yritetään oppia :)

Perjantain toinen jälki oli metsäjälki, joka ehti vanheta ehkä noin puolitoista tuntia. Jälki alkoi vanhalta metsäautotieltä, jota mentiin jonkun matkaa. Nostossa ei mitään ongelmaa, lähti heti oikeaan suuntaan. Tien pohjalta jälki siirtyi ryteikköön ja ojan reunaan, jota seurattiin jonkun matkaa. Sitten Raiku pysähtyi, tarksteli joka suuntaan, mietti jonkun aikaa ja hyppäsi ojan yli, missä jälki jatkuikin. Loppu oli kohtalaisen helppoa maastoa. Jäljen pitus li suunilleen 500 metriä, eli noin alokasluokan jäljen mittainen.  Kaksi keppiä jäi nostamatta (toista se tosin taisi yrittää ilmaista mutta liinan toisessa päässä huomio oli suuntautunut ihan muualle). Tämä oli hvä ja varma jälki aamulla sähelletyn peltojäljen jälkeen. Kyllä sen motivaatio riittää pitkiinkin jälkiin.

Tänään aloitettiin yönylijäljellä, joka oli vanhentunut noin 15 tuntia kun aloitettiin ajaa. Jäljen pituus oli ehkä noin 200 metriä, kuusi keppiä ja pari kulmaa. Jälki lähti paikasta, jossa maassa oli vain tiiviiksi kerrokseksi painunutta kuivaa lehteä. Jana muutaman metrin, nosto varma ja siitä se lähti menemään. Aika pitkään jälki kulki lehtien päällä, sitten vähän matkaa varvikossa, jolloin Raiku pani melkein juoksuksi, ja pari keppiä jäi nostamatta. Kulmassa se hetken tarkisteli mutta jatkoi sitten reippaasti eteenpäin ja päätyi palkkapurkille. Kahta nostamatta jäänyttä keppiä lukuunottamatta tosi hieno suoritus erittäin vaikealla alustalla. Ja liinatuntumakin kuulemma jo vähän parempaa (tosin siitä muistuteltiin joitakin kertoja).

Toinen jälki tehtiin nurmikentälle kokonaan namitettu suora niin, että molemmilla puolilla noin kuuden metrin päässä kulki toisen koiran jälki. Kaikki koirat laitettiin jäljestämään yhtä aikaa. Raiku ei ottanut pulttia vieressä jäljestävistä uroskoirista, mutta jäljellä olleitten neljän kepin kanssa piti olla tiukkana, kahta ensimmäistä se vain nuuhkaisi ja olisi jatkanut matkaa jos olisi päässyt. Kahden viimeisen kepin kohdalla jo uskoi, että ne täytyy ilmaista että pääsee jatkamaan. Nameja se söi paljon, mutta alkuun jäljesti sivuttaisessa asennossa.

Ohjeiksi saatiin liinatuntuman harjoittaminen ja keppisulkeisten pitäminen: kepin ohi ei saa päästää vaan pakottaa Raiku nostamaan ne, eli kepit täytyy merkitä kunnes se taas talven jälkeen muistaa, että ne kuuluvat oleellisesti jäljestämiseen. Se on niin jälkivahva koira, että ei viitsisi keppien kanssa pysähtyä. Lisäksi käskettiin tehdä haasteellisia ja vaihtelevia jälkiä,  jotta hommasta ei tule läpihuutojuttua, joka tappa koiran motivaation.

Olipa hyvä kurssi ja innostava koulutus :).