Tänään ihan vähän tokoa harjoiteltiin porukassa. Raiku teki ensin, aloitettiin eteenmenolla. Iso keltainen WubbaKong oli viety etykäteen kentän laidalle ja lähetin Raikun eteen. Ihan ei muistanut mistä oli kysymys, lähti liikkeelle mutta palasi. Pari askelta otin ja sitten se juoksi Kongille, otti sen ja vähän aikaa leikki mutta tuli sitten takaisin. Ruutu tehtiin samalla tavalla, ekalla kerralla jäi haistelemaan merkkejä, tokalla meni ruutuun asti vähän piiloiselle namipurkille. Pari täyskäännöstä edessä, alkaa aika usein mennä sujuvasti. Samoin liikkeestä seisominen yhden askelseuraamisen jälkeen kun käännyn eteen. Seisoo nästisti monen namin ajan. Sitten pari luoksetuloa niin että avustaja piti kiinni, tuli reippaasti palloon. Lopuksi piilotin taas tunnarikapulan hankeen ja Raiku etsi todella keskittyneesti maata haistellen vaikka ei heti meinannutkaan löytää. Löydettyään tuli kapula suussa luokse niin että sain sen otetuksi suusta.

Suurin koulutussaavutus oli kuitenkin kun laitoin Raikun tolppaan kiinni toisen koiran harjoitellessa. Kerran se haukahti, mutta yhdestä komennuksesta lopetti ja istui hiljaa koko ajan. Pari kertaa kävin kehumassa ja palkkaamassa. Raikulle tämä oli todella suuri edistysaskel. Saattaa peräti olla mahdollista saada se lopettamaan se kimeä komennus- ja kiukutteluhaukku?

Aihki harkkasi seuraamista niin että keltainen WubbaKong oli minulla vasemmassa kainalossa. Kontakti oli täydellinen, paikka vaan  vähän kaukana. Kaukokäskyt menivät taas haukkumiseksi, mutta kun en vaan heittänyt kädessä olevaa Wubbaa se lopulta teki yhden sarjan hiljaa. Noudot se teki laukkaamalla, mutta haukkui mennessään. Sitten heitin sille sen himoitun Wuban ja lopetettiin siihen.

Varmaan kuitenkin pitäisi harjoitella vähän tiheämmin kuin hetki kerran viikossa. Kunhan illat valostuvat ...