Raiku on asunut meillä nyt viikon. Sen koulutus on aloitettu ja tuloksiakin on jo saavutettu:
- tulee luokse kuullessaan nimensä
- osaa (hetken) istua odottaessaan ruokaa tai nameja
- osaa hihnakävelyn alkeet, vaikka ei siitä hommasta pidäkään
- menee noin kymmenessä sekunnissa maahan kun suljetussa, lattialla olevassa kädessä on nami 
- leikkii mielellään metallikapulalla. Luovutustakin on pari kertaa harjoiteltu vaihtelevalla menestyksellä
- alkaa koiraportin takana nukkua vain hetken protestoituaan, myös yksin jäädessään
- osaa kulkea sekä sisällä että ulkona olevia portaita edestakaisin
- tietää, milloin isoisä Aihkia ei kannata lähestyä: kun sillä on lelu tai keppi suussa tai vieressä, kun se on "omilla" paikoillaan, kun se syö, kun se haistelee, kun se on tulossa jostakin tai menossa jonnekin. Eikä kovin mielellään eikä ainakaan kovin lähentelevästi koskaan muulloinkaan. Lähestymiskiellosta huolimatta kannattaa kuitenkin Raikun mielestä aina yrittää

Ihan omia aikojaan se on alkanut harjoitella komennushaukkua ja päälle hyppimistä saadakseen jotain. Myös erilaiset pienet tuhotyöt ovat sen listalla: kengät, sähköjohdot, tuolien ja pöytien jalat ...

Se on siis ihan tavallinen pentu, jolle  maailma on vielä kovin uusi, outo jänittävä ja välillä vähän pelottavakin paikka.