Raiku piti puuhapäivän kun mätsärin jälkeen mentiin vielä Romolle. Tein Raikulle jäljen kodan takaisen metsikköön. Paikka oli kuitenkin huono: se on ryteiköinen ja siellä oli vielä kohtalaisen paljon lunta. Jäljestä tuli mutkainen, kun piti väistelä miloin mitäkin. Se käväisi puron rannassa ja sitten kaarsi aika jyrkästi takaisinpäin. Namipurkin laitoin koivun juurelle ja jatkoin siitä sitten polulle. Jälki vanheni noin tunnin ja kun lähdettiin metsään, en enää muistanut missä kohtaa ryteikköä se meni. Raiku oli selvästi lähdössä etsimään maalimiehiä eikä jälkeä, joten katastrofin ainekset olivat kasassa. PYörittiin metsikössä jonkun aikaa kunnes lopulta Raiku osui jäljelle ja lähti seuraamaan sitä. Purolla se kävi haistamassa vettä, vähän oikoi mutkaa, mutta sitten jatkoi hienosti ryteikön läpi pitkin jälkeä. Palkkapurkkia se ensin vain nuuhkaisi aikoien jatkaa mutta pysäytin ja palkkasin. Sitten se lähti hyvin rauhallisesti vielä jäljestämään kohti polkua. Sille välille olin pudottanut hanskan ja kun tultiin siihen kohtaan, se nosti sen oma-aloitteisesti suuhunsa ja pyynnöstä toi sen. Joten lopulta jälki onnistui kuitenkin aika hyvin.

Aihkin maalimies oli tien toisela puolella, linjan takana. Alueella oli etsinyt kaksi koiraa. Aihki lähti etsimään ja hävisi näkyvistä. Kutsuin takaisin ja se tuli. Seuraavaksi näin linjan päähän ehdittyäni miten se vilahti linjan yli. Sitten meni aikaa ja ihmettelin mihin se oli kadonnut, kunnes haukku kuului aika kaukaa. Maalimies oli lumettomasa metsässä innostunut kävelemään vähän sovittua kauemmas. Onneksi Aihki ei (taaskaan) olettanut mitään alueesta vaan etsi ja löysi hajun perusteella.