Kotkentälä ojan varressa päätin aamulla kokeilla Raikun kanssa seuraamista ilman nameja tai palloja kädessä, koira kun oli siinä niin innokkaan ja skarpin näköisenä Otettiin ensin pari askelsiirtymää ja namipalkka, sitten liikkeelle ja sehän seurasi! Mentiin vähän matkaa suoraan, pari käännöstä, pysäytys ja muutama askel suoraa, sitten narupallon repimistä. Kaksi tällaista pätkää, pelkällä suullisella kannustuksella. Kontakti oli hyvä ja paikkakin pysyi riittävän lähellä. Valoa tunnelin päässä? Muuten tehtiin sitten vaan luoksetulo, jossa vauhti kiihtyi törmäykseen. Onneksi aamuisin on sen verran vähän aikaa, että on pakko lopettaa kun vielä menee hyvin.

Aihkin kanssa tehtiin pieni seuraaminen ja sitten yritettiin kaukoja. Menin viiden askeleen päähän istu -käsky, ei hievahdakaan. Takaisin, uudestaan maahan  ja sama. Tätä viisi kertaa, sitten nousi. Heitin pallon ja sama uudestaan, tällä rundilla vain neljä yritystä ja sitten nousi.

Lopuksi taas riehuttiin pallojenja keppien kanssa. Sen takia ne taitavat sitä tokoa tällä kentällä pyydellä.