Tänään tein itse vähän haasteellisemman jäljen Raikulle hirviampumaradalle. Ampumarata on hienoa hiekkaa, jossa kasvaa vähän matalia kasveja ja paikoin vähän kuivaa sammalta. Sinne on rakenettu ampumapoteroita (?), hiekkaa ympärillä, hiekkapohja ja lautareunat. Tein jäljen niin, että se kulki  yhden tällaisen poteron läpi, kierteli vähän siellä sun täällä, pari kulmaa ihan peräkkäin. Jäljellä oli yksi namipurki+keppi ja kolme keppiä ilman purkkia. Loppupalkka oli pari metriä leveän ja aika jyrkän nousun jälkeisen asvalttitien takana (hirviampumarata ON kummallinen paikka, ei-metsästäjä ei ymmärrä niitten rakennelmien tarkoituksia).

Jälki vanheni vain puolisen tuntia, oli aika kuumakin. Vanhenemista odoteltiin käymällä kanavassa uimassa ja vähän juoksentelemassa. Janan pituudeksi tuli kuutisen metriä, eteni melko suoraan ja nosti jäljen ongelmitta. Ensimmäisenä oli purkki, sen ilmaisi hyvin. Kahden kulman sarjassa hetken pyöri mutta aika nopeasti selvitti sen. Poteroon se laskeutui, mutta sitten sille tuli uskon puute, kääntyi sieltä katsomaan. Sanoin jälki ja menin perässä ,ja Raiku jatkoi hiekassa jäljestämistä ja nousi poterosta ihan oikeassa kohdassa. Heti poteron jälkeen oli keppi, ilmaisi sen, samoin kaksi muutakin keppiä, ei mitään ongelmaa. Kun lähestyttiin asvalttiaja maasto muuttui pelkäksi hiekaksi ja Raiku lähti seuraamaan jotain vääriä jälkiä. Otin sen pois ja nopeasti se nosti taas oman, tuli asvaltin reunaan ja jatkoi suoraan palkkapurkille. Ehkä se sai siitä hajun, mutta aika hienosti kumminkin. Ei se ollut moinaankaan jäljen kummallisuuksista, vaan ajoi ihan reippaasti ja hyvää vauhtia. Se oli aika hieno suoritus!