ja vielä flipback tai joku sellainen agitunnilla. Eli taas emäntäparan pää, ylävartalo, kädet, jalat ja käskyt piti saada toimimaan nopeassa tahdisa mitä kummallisimmilla tavoilla, ja samalla Raiku innostuneena liikehtimään aina erilaisiin suuntiin. Rata oli lyhyt, ensin hyppy ja toinen takaa, flipback-käännös edessä ja lähetys putkelle hypyn takaa, siis se leijeeeraus. Emännän flipback (tai backflip?) kelpasi peräti toisella kerralla, Raiku kyllä meni edessä käännettynä ja hypyn takaa lähetettynä putkeen jo ekalla kerralla! Sitten radassa seurasi kaksi välistävetoa ja kolmannella hypyllä sylikäännös ja lähetys putkeen. Välistävedot sujuivat molemmilta toisella yrittämällä, sylikäännös kolmannella. Jes, me selvittiin. Tässä kohtaa Raikun into alkoi jo vähän hiipua ja otettiin lopuksi ihan juoksurataa. Itsnäisesti harjoiteltiin keinua, missä ei ongelmia, aata ensin yksinään namialustan kanssa, sitten putki ja a vastakkaiseen suuntaan, siinä Raiku kehitti tosi hyvän vauhdin ja pysähtyi mallikkaasti kontaktille syömään nameja maasta. Pari kertaa tehtiin myös keppejä, ekä oikein hyvä, toinen sitten vähän sähläystä.

Ennen oman tunnin alkua seisoskeltiin radan vieressä katsomassa edellisen ryhmän treeneja. Ensin vähän haukututti, mutta aika pian Raiku istui rauhallisesti vieressä katsellen koiria ja ottaen pyydettäessä kontaktia. Ehkä se ei ole tämänkään suhteen ihan toivoton tapaus, vaikka aina välillä on siltä tuntunut.