Pakkanen hellitti tänään 15 asteseen, melkein helleaallolta tuntui. Suunnattiin siis Romolle etsiskelemään lumiseen metsän, vähän utuiseen täysikuun valoon. Raikun maalimies oli alueella, jolla oli ollut pari etsintää. Raiku etsi laajalla alueella risteillen pitkin metsää kunnes oli löytänyt tuoreimman jäljen ja seurannut sitä. Se oli kerran lipaissut kyykyssä olleen maalimiehen naamaa ja sitten istunut oikein nätisti ja sai haukkuakin aika pitkään - ihan ilman kannustusta. Aika taitavasti.

Aihkin maalimies oli toisessa päässä rinnettä ja Aihki etsi kaikkein viimeisenä. Sillä oli kauheasti jälkiä ja hajuja tarkistettavana eikä sitä näkyntkään kuin pari kertaa vilaukselta ennen löytöhaukkua. Vauhti oli hirmuinen, pitkään aikaan se ei ole sellaista haipakkaa painattanut. Todennäköisesti eturauhanen on vähitellen alkanut vaivata enemmän ja enemmän, ja nyt on olo tas kuin nuorna poikana.

Harkkoja ennen ja vähän väleissäkin Raiku pääsi leikkimään puolivuotiaan paimensukuisen Piki-pojan kanssa, vähän Taran kanssa, Soljankin ja tietenkin Unan. Raiku suhtautuu jokaiseen koiraeläimeen leikkikaverina ja niinpä se niitä joka paikasta löytääkin. Omituinen otus - todella sosiaalinen porokoirauros?