Perjantaina käytiin Kuopiossa lappalaistottiksissa lämpimässä hallissa. Joka koiralla oli kaksi parinkymmenen minuutin settiä ja yhteinen paikallamakuu. Ekalla seitillä Raiku teki ihan kohtuullisia liikkuroituja seuraamisia: vähän väljää, mutta juoksuosuudet hienoja. Liikkeestä istumista, joka oli alkuun ihan hukassa mutta löytyi sitten, luoksetuloa ja yhden oikein hyvän pk-estenoudon, jossa vain emäntää moitittiin omituisesta huojumisesta. Kontaktiharkkaa naksula - joka kerta naksu kun otti kontaktin. Välillä sai aika kauan odottaa kuin Raiku skannaili hallin tapahtumia. Kaksi paikallamakuuta, joissa kummassakin ihan uusi ongelma, piti antaa kolme käskyä maahan ja vastaavasti sivulle. Mikähän tämä nyt sitten oli. Paikallaan se kyllä makasi ihan ok, mutta taisi sitä vähän jännittää kun koko ajan heilutti häntää, piti korvia takana ja nuoleskeli huuliaan. Toisessa setissä Raiku alkoi olla jo aika sippi, joten tehtiin paljon takapalkalla: vähän seuraamista (jossa emäntä jälleen keran sai huomautuksen vinosta, Raikuun päin kallistuvasta asennosta), liikkeestä maahan ja seis ok. Käännösten väljyyteen satiin neuvoksi harjoitella paikalla pyörimistä, ainakin puolitoista kertaa ympäri. Kokeiltiin paikallaan, muutaman pyörimisen jälkeen Raiku äkkäsikin mitä pitää tehdä. Tätä täytyy reenata, voisi jopa autaa käännöksiin. Muutama tasamaanouto, jotka vähän häirintyivät kun kapula meni kappaleiksi. Muuten ihan kohtuullista. Kentällä oli aina kaksi koiraa yhtä aikaa, ja siitä huolimatta Raikun saattoi koko ajan pitää irti. Loppuun vielä agin A-este, että saatiin innostunut lopetus vähän jo nuutuneelle koiralle

Torstaina käytiin viikon agiharkoissa. Rata oli tällä kerta varsin haastava:

Takkuaminen alkoi heti ensimmäisillä kolmella esteellä. Sitten parilla yritämällä päästiin putkelta puomin päähän, minkä jälkeen 9-12 esteet tuottivat suuria hankaluuksia. Niistä kun lopulta selvittiin päästiin enää vain vähän tökkien loppuun. Huh. Saas nähdä mitä seuravaksi.

Alkuviikosta käytiin viimeisellä tokotunnilla, jossa tehtiin liikkuroituja alokasluokan liikkeitä. Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja paikallaololla, sitten molemmat seuraamiset ja maahanmeno putkeen, ja lopuksi luoksetulo, seisominen ja hyppy putkeen. Luoksepäästävyys ja paikallaolo menivät hienosti, vaikka paikallaolosta Raikun viereinen koira lähtikin hipsimään emäntänsä luo. Hihnassa seuraamisessa Raiku oli aka ulalla, kaukana, unohti kerran perusasennon ja juoksussa edisti ihan mahdottomasti. Vapaana seuraaminen sitten puolestaan oli tosi hienoa, vain juoksuosuudessa vähän edisti, muuten niin täydellistä kuin Raiku osaa tehdä. Maahanmeno samaten täydellinen, siitä sitten hallin seinustalle jätetylle palkkapurkille. Toinen setti ei sitten ollut yhtä hyvä: luoksetulossa piti kutsua kahdesti ja törmäsi, hyvä vauhti kuitenkin. Seisomisessa oli ensin pysähtynyt mutta sitten vähän hipsinyt. Palatessani astuin vielä sen tassulle, joten piti ottaa uusiksi. Hyppy ihan täydellinen, siitä taas palkalle. Se on siinä ja siinä.

Tänään agissa tehtiin taas täysmittaista rataa:

Ja taas vaikein kohta oli alku, kolme ensimmäistä hyppyä. Lopulta onnistuivat kun ohjaaja teki maahan merkin missä seisoa kutsumassa: kakkoshypyn takana, rintamasuunta puomiin, ja heti hypyn jälkeen käännös menosuuntaan. Sitten edettiinki reippaasti puomille saakka, takaakierto meni helposti ja lähetys kasiputkelle vitoshypyn takaa - hienosti se putkenpään löysi ilman että menin viereen ohjaamaan :) Parasta radassa oli kuitenkin kepit: Raiku hakeutui itse vauhdissa ensimmäiseen väliin ja siitä jatkoi kovaa vauhtia pujotellen. Annoin kyllä käsiapua, mutta kyllä sillä oli päässään jo ihan oma oikea ajatus miten tässä toimitaan. Sama toistui tokalla kierroksella, joten ei se ihan onnenkantamoinen ollut. Kun rata oli tehty kahteen kertaan joitakin kohtia vähän aina hioen suurimmaksi ongelmaksi alkoi tulla oman juoksuvauhdin (ja kunnon) hiipuminen, Raiku kun vaan kiihdytti ja kiihdytti. Se alkoi olla jo ihan kuin oikea agilitykoira :)

Eilen mentiin normaalisti agitunnille kun selvisi, että agitunnin tilalla oli tokotunti ja agi vasta sen jälkeen. Aloitettiín siis yllättän tokolla. Tunnilla käytiin läpi kaikki tokoliikkeet pieninä harjoituksina, ihan mukavasti Raiku teki. Kouluttajalle ei kyllä ollenkaan kelvannut Raikun seuraaminen, joka on liian väljää Opeteltavaksi on annettu imuttaminen niin, että koiran pää kääntyy ohjaajasta poispäin "kuppikäteen". Se voisi kyllä parantaa seuraamista, mutta en tiedä jaksanko ruveta sellaiseen. PIenessä hallissa oli kuusi ´koiraa  kaikki yhtä aikaa tekemässä, ja Raikua saattoi ihan huoleti pitää irti. Lopuksi oli noin kolmen minuutin paikallaolo, ja vaikka toiset koirat puuhasivat vähän omiaankin, Raiku makasi paikoillaan häntää heilutellen.

Tokotunnin jälkeen jatkettiin agilitylla. Rata ei ollut ihan helppo:

Ensimmäinen hankaluus oli ehtiä viemään neloshypyltä pussiin, alkua tahkottiin useita kertoja kunnes se sitten lopulta onnistui "saksalaisella" eli jonkinlaisella persjättökäännöllä. Seuraava vaikeus oli saada kutoselta seiskalle, sitäkin tahkottiin ja sitten kun kasihyppy piti tehdä takaa ja siitä putkeen. Siinä ohjattiin tekemään valssi aivan esteen edessä ja suorassa linjassa putkeen. Siitä selvittiinkin yllättäen heti kerralla ja jatkettiin sujuvasti puomin päähän. Siinä kohdassa Raiku alkoi olla jo vähän uupunut samoin kuin ohjaajansakin, mutta puomin päästä hypylle 17 onnistuttiin vielä tekemään ihan oikeaoppinen jaakotus ja siitä putkeen, vähän hitaanpuoleisesti mutta kumminkin. Siihen lopetettiin - ennen kouluun tuloa oltiin käyty reipas tunnin metsälenkki, joten alkoi riittää yhdelle päivälle. Aihkiparka, joka oli joutunut odottamaan pari tuntia auton perässä pääsi kuitenkin vielä Raikun koulujen jälkeen vähän juoksemaanja tokoilemaan pallon kanssa lumiselle pihalle - ja teki taas muutamat aivan uskomattoman hienot kepit, vaikka lumi olikin ulkokeppejä vähän peittänytkin.

Uudessa ryhmässä rata lähetetään sähköisenä aina etukäteen. Tänään se oli tämmöinen:

Muuten siinä ei ollut mitään merkillistä paitsi alku. Jostain syystä vienti kolmoshypyltä neloselle ei tahtonut ollenkaan onnistua, koska ohjasin Raikun aina hyppäämään suoraan, enkä millään meinannut saada oikea-aikaista käännöstä neloselle. Tehtiin ainakin viisi yriytstä ennen onnistumista, mutta Raiku ei ollenkaan pannut pahaksi vaan otti aina yhtä innokkaasti alusta (no, pari kertaa yritti kiukutteluhaukkua). Kun päästiin jatkamaan rata menikin oikein mallikkaasti kepeille, jotka erikseen, samoin rengas, jota se ei ole koskaan tehnyt radassa, ja sitten aalta loppuun nopsaan ja ilman virheitä :)

Eikä Raiku ihan Aihkin tassun alla ole. Hyvä kuvaaja (Kirsti Hassinen) oli onnistunut ikuistamaan irvistävää kapinanpoikasta:

Aihki on kepinkuljettaja, joka lenkillä se kuljettaa ja silppuaa ainakin yhtä keppiä. Silloin tällöin Raikun päähän tulee ajatus haluta Aihkin keppi. Sillä on kaksi taktiikkaa: toinen on kaapata keppi kun Aihki hetkeksi jää haistelemaan jotain ja laskee kepin suustaan ja juosta sitten kovaa ja kauas pakoon, ja toinen taktiikka on napata kiinni Aihkin suussa olevasta kepistä ja ruveta vetämään. Tässä tapauksessa käy aina näin:

Vedetään

Vedetään vielä

Uhkaavan asennon lisäksi tähän pitäisi saada ääniefekti - Aihki madaltaa ja koventaa murinaa

Lopputulos: sinne menivät Aihki ja keppi - taas kerran

Lähes päivittäinen tapahtuma tämäkin: isoisä syystä tai toisesta katsoo tyttärenpoikaa "pahalla silmällä" ja tyttärenpoika selvästi tietää tehneensä jotain väärää

Raiku

Aihki