Vaihdettiin blogin sijaintia. Uusi blogi nyt täällä

http://raikuaihki.blogspot.fi/

Lauantaina käytiin taas vaihteeksi Pärnällä. Aloitettiinesineruudulla, jota Raiku ei sitten tehnyt. Kahdella lähetyksellä se eteni metrin ja jäi haistelemaan samaa kohtaa. Kolmannella sille käytiin näyttämässä takaraja, Eteni noin metrin päähän takarajasta ja esineestä ja jäi siihen haistelemaan - jatuli pois. Vietiin sitten autoon ja Aihki kehiin, Sekin jäi haistelemaan samaa kohtaa kuin Raiku, mutta kunnon työntekijänä siitä jatkoi matkaa ja eteni vähän avustettuna esineelle. Raiku uudestaan, näytetty takaraja ja nyt onnistui, meni reippaasti ja toi esineen. Toisen haetutin itse ruudussa innostaen. Mikähän tässä oikein mättää? SItten tottisteleman, pitkä seuraaminen juoksuineen ja hitaineen kohtalaisen ok, käännöksissä vähän herpaantui, hitaassa ei. Hyppynoudolla ensimmäinen palautus kiertäen, toinen hyvä. Estenouto kerralla. Jäävät ja luosari hyvät, eteenmeno kanssa. Aihki puolestan seurasi ja seurasi ja seurasi kun oliensin nähnyt palon katoavan taskuun

Tänään jälkeiltiin Kiihtelysvarassa päin. Raikulla ihan normaali metsäjälki, josa 8 keppiä. Tarkoituksena oli että se nostaa kepit, mutta kaksi niitä jäi. Jälki kylä välillä kulki aikamoisessa ryteikössä ja Raiku taisi ajoittain ajaa vähän sivussa (jälki vanheni vain noin tunnin), joten jonnekin sinne taisivat jäädä. Muuten sen ajo oli niin varman näköistä, että kertaakaan en kysynyt jäljentekijältä meneekö se oikein.

Tänään agiharkoissa tehtiin tulevan viikonlopun agirodun Open class -rata, http://www.hukka-putki.fi/agirotu2012/open-class-rata/. Olipas varsinainen balettikoulu ohjaajalle. Heti kätelyssä meinasi jalat ja kädet mennä solmuun kun kakkoselta kolmoselle ja siitä eteenpäin yritti jos jonkinlaisilla niistoilla ja vastakäännöksillä. Samaa tekniikkapyöritystä sitten keppien jälkeen. Huh. Rataa tehtiin pätkissä ja Raiku toimi ihan kohtuullisesti, samaa ei voi sanoa emännästä. Jotenkin kuitenkin kahlattiin kaikki kiemurat (tosin eri tavalla kuin oli harjoiteltu, mutta kuitenkin). Parasta olvat kepit, jotka Raiku teki lähes itsenäisesti, vain rinnalla piti kulkea. Kun openclass oli suoritettu tehtiin taas loppuun pieni vauhtirata, puomi, putkea ja hyppyjä ja namikuppi lopussa. Se oli taas Raikun mielestä kivaa :)

Eilinen päivä vietettiin porokoirien Aika, Arwo, Kaiku ja OIli sekä mudi Urhon ja ihmistensä seurassa. Päivä aloitettiin maastossa. Riikka tallasi Raikulle jäljen ohjeella "kaikenlaista vaihtelevaa". Jälki vanheni pari tuntia, aurinko paistoi ja tuulta oli jonkin verran. Jälki lähti hakkuuaukean reunasta. Raiku ei ihan suoraan jälkeä nostanut vaan pyöriskeli jonkin aikaa kuivalla pohjalla. Sitten löysi ja lähti hakkuuaukolle, jossa myös välillä vähän pyöriskelyä. Jatkoi tien reunaan ja yli, missä jälki jatkui hiekkatietä, siinä kohdassa tuppasi ajamaan metsän puolella, jonne tuuli painoi hajuja, mutta palasi aina reunalle. Sitten se pysähtyi, ja jäljen tekijä sanoi jäljen siirtyvän takaisin tien toiselle puolelle jossain niillä main. Raiku seisoi paikoilaan ja ajateltiin mennä nostattamaan jälki uudestaan, kun se lähti ylittämään tietä, haisteli maata ja hetken päästä nosti kepin. Taitava koira :) Jälki jatkui hakkuuaukolle, ja Raiku teki sinnikkäästi töitä, pyöri, haisteli, tarkisteli. Ihmettelin sen pyörimistä ja jäljen tekijä totesi, että siínä kohdassa oli silmukka ja paluuperä peräjälkeen. No eipä ihme, että vähän pyöriskeli, taisi kiertää sen silmukan ainakin jälkeä seuraten. Pyöriskelyn jälkeen se jatkoi taas nokka maassa ja tultiin loppukepille. Viidestä kepistä kolme nousi, eka jäi heti alkuhässäkkään, toista se taisi yhdessä kohdassa hetken etsiä, mutta jälki veti voiton. Pitää noihin keppeihin vielä kiinnittää huomiota. Ongelmaksi voi myös mahdollista koetta ajatellen tulla se, että Raiku jäljestäessään selvästi motivoituu ja tarkentaa toimintaansa kohdatessaan haasteita, eikä ainakaan tällaisia alokasluokan kokeessa ole.

Aihki sai tehdä kahden maalimiehen etsinnän tasaisessa männikössä, ja sen etsijätaidot olivat kaikki tallessa. Vauhti ei ole samaa kuin ennen, mutta taatun varmasti se eteni,löysi ja haukkui

Makkaranpaiston ynnä muun sellaisen jälkeen päästiin Pärnän tottiskentälle. Raiku aloitti saalistamalla lainaksi saatua narun päässä vedettävää purutyynyä (?), ja kyllä se olikin polleaa kulkiessaan saalis suussaan. Sitten tehtiin hyppynouto ja estenouto, hypyssä otti kosketuksen tullen mennen, muuten oikein hyvä. Estenoudosa ensin kiersi, sitten ihan täydellinen. Vähän seuruuta , joka ok, jäävät ja luoksetulo, joka oli jo aika ponneton. Ihan lopuksi vielä tokotyyppinen paikallamakuu, siinä ei mitään.

Aihki tokoili häiriökoirana seurailuja toisten koirien ympärillä ja välillä palloa. Aihkin voisi vaikka vuokrata koirakouluihin häiriökoiraksi, niin täydellisesti se keskittyy pallonodotukseensa.

Agilityssa rata ei ollut kovin vaikea, kunhan selvisi kolmesta ensimmäisestä esteestä, ja selvittiinhän me jo toisella yrittämällä.



Loppuradassa vain avoin kulma kepeille ei tahtonut onnistua, mutta ennakoivalla ohjauksella eli ehtimällä kutsumaan hypyn 12 taka ja siitä heti näyttämään kädellä aloitusväli kepeistäkin selvittiin, eikä enää tarvinnut kädellä ohjata, riitti että piti kättä Raikun pään korkeudella. Vaikka ilmanala oli aika kuuma, Raiku jaksoi ihan hyvin. Ehkä siksi, että ryhdyttiin Raikun kanssa proharkkaajiksi ja nesteytetiin se (ja samalla tietenkin Aihki) ennen harkkoja runsaalla vedellä jossa oli vähän cesaria. Pitkän radan jälkeen tehtiin erilaisia noin viiden esteen pätkiä, joiden päässä oli aina namikuppi, ja Raikun vauhti kyllä aivan selväsi kiihtyi kiihtymistään. Tämä oli nyt koutsin uusin pedagoginen idea Raikun agikoulutuksessa, ja näytti toimivan.