Raikun jälki kulki mäntymetsässä, 7 keppiä, jotka merkitty, käynti maantien reunassa ja takaisin metsään. Jälki vanheni vähän vajaa kaksi tuntia. Janaa otettiin kymmenisen metriä, jäljen nosto hyvä, melko heti ensimmäinen keppi, jonka ohi olisi mennyt jos olisi päässyt. Nopsaan kyllä nosti kun ei päässyt etenemään. Alkupuolella yksi hukka, nosti uudestaan kepiltä. Seuraavat kaksi keppiä nosti hyvin. Tien laidassa lähti seuramaan jälkeä ihan ok, mutta muutaman metrin jälkeen rupesi vetämään tien yli. En päästänyt, joten jatkoi ihan tien hiekkapinnalla kulkevaa jälkeä. Siinä vähän sähläystä kepillä, seuraava keppi ok, loppukepin ohi olisi taas mennyt. Se selvästi ilmaisee kepit jos sitä huvittaa, jos ei, yrittää jättää. Täytyy jatkaa keppien merkkaamista ja ilmaisun vaatimista. Vauhti oli vähän laiskahko.

Ennen jälkeä tehtiin esineruutu, pitkä kapea suikale. Raiku lähti vauhdilla, eteni takarajalle ja kulki takarajaa toiseen kulmaan, nosti esineen ja toi. Palautusvauhti olisi voinut olla parempi, mutta muuten ok. Raiku selvästi olisi vielä halunnut ruutuun, mutta olin päättänyt, että jos ensimmäinen lähetys onnistuu, ei yritetäkään toista. Myös Aihki haki esineen ihan reippaasti, ja jäljellä esti Nukan jäljelle jääneen esineen metsästä. Sillä lailla takuuvarmasti.

Muutama tunnelmakuva otettiin kauniissa mutta kylmässä illassa

Agilityssa tänään tämmöinen rata:



Rata meni alkuun oikein sujuvasti, kunnes tultiin esteille 9-11. Yritin ohjata päällejuoksulla vasemmalta, mutta ohjauskuvio ei vaan meinannut onnistua: olin liian myöhässä, unohdin käyttää vastakkaista kättä hypylle tai ylpäätään antaa hypykäskyn, tai liikuin liikaa vasemmalle vieden Raikun putken sijasta muurille. Huh. Tätä junnattiin kerta toisensa jälkeen ja lopulta se sitten jotenkin kuin ihmeen kaupalla onnistui. Siitä eteenpäin oli taas helppoa. Onneksi Raiku jo kestää toistoja, tosin se alkaa haukkua kun se huomaa, että taas meni (ohjaus) pieleen. Muuten se on edelleen rataa tehdessään täysin hiljaa. Sille haukku on protesti siitä, että mitään ei tapahdu, ei merkki innostuksesta tai ylikierroksista.

Agilityn jälkeen lenkkeiltiin jonkun Ylämyllyn lammen rantaan. Aihki meni vesirajaan ja aloitti komennushaukun tavoittenaan kepin heitto veteen. No heitin, ja siitä Raikukin innostui ja pulahti oman keppinsä perään uimaan. Talviturkit heitetty. Sen verran viileää vesi taisi olla, että uinnin jälkeen lähtivät juoksemaan yhdessä rinkiä niin että mäntykangas ryskäsi.

Eilisen synttärijuhlinnan jälkeen Raiku vietin tänään BH-kokeeseen Linnunlahden kentälle, tuomarina tottiksessa Eija Koistinen ja kaupunkiosuudessa Matti Koistinen. Oltiin toisessa parissa, joten jännittää ei tarvinnut kovin kauaa (siis kentällä, muuten kyllä jo heti aamusta ..). Raiku aloitti paikallamakuulla, mitä ei olekaan tullut harjoitelluksi, eikä sitäkään, että paikallamakuusta lähdetään suorittamaan ilman palkkaamista. Paikallamakuussa ei ollut kuitenkaan mitäöän ongelmia, siellä se makasi. Molemmista seuraamisista se taisi saada "hyvän",. Seuraaminen oli sellaista kuin Raikulla on, vähän väljää ja pari kertaa taisi nokkakin eksyä maata kohti. Koko ajan oli kuitenkin sellainen tuntuma, että se oli mkana ja kontaktissa. Jääviinkin se vielä tsemppasi hyvän seuraamisen, ja kun ne tehdään nykyään perusasennosta, ei niissä ollut mitään ongelmaa. Luoksetulonkin se teki ninkuin teke: vino perusasento ja vähän törmäsi, sivullekäskyjä piti antaa kaksi kun ensimmäisellä se jäi tosi vinoon. Arvostelut liikkeistä taisivat olla erittäin hyvä ja erinomaista. Suoritus hyväksytty :) Ohjaaja kulki kuin tönkkösuolatu silli ja luoksetulokäskyssä tuntui jo, että kieli jää kiinni kuivaan kitalakeen.

Kaupunkiosuudessa Raikulla ei ollut mitään ongelmia. Se ei korvaansa lotkauttanut häiriöille, ei edes ihan vierestä ohittanut häiriökoira saanut sitä reagoimaan. Koe hyväksytty )

Raiku täytti tänään jo peräti 4 vuotta. Synttäriä juhlittiin Millan, Nukan ja muiden eläinten seurassa Hammaslahdessa. Juhlan ohjelma oli monimuotoinen. Ensin Raiku tervehti Rikka-aasin



Sitten Nukan



Seuraavaksi siirryttiin Lotokkajoen rantaan ihailemaan maisemia



Mukana oli tietenkin myös isoisä Aihki



Yksi juhlan ohjelmanumeroista: kuopan kaivaminen ojan reunaan



Iloinen juhlakansa yhteispotretissa.



Päivän kunniaksi isoisäkin ryhtyi vähän leikkimään



Sitten vaan kuljeskeltiin



Kaikki yhdessä. Mutta missä?



Jossakin käytiin ja kieli pitkällä palattiin



Syntmäpäivien kunniavieras Milla, kohta 14 vuotta



Lopulta koitti kaikkien synttäreiden huippuhetki, tarjoilu. Elämänsä pituisen tradition mukaisesti päivänsankarille herkut tarjoiltin eteisessä. Elämä on.



Illan viimeinen vieras Edith pääsi kutsuille vasta isoisä Aihkin poistuttua ulkotiloihin vartiointitehtäviin. Edith toivotti Raikulle kovasti onnea. Edithin lajitoveri Lalli ei vaivautunut moisen piskin takia lattiatasolle



Semmoinen syntymäpäivä tänä vuonna. Kiitokset juhliin osallistuneille!

Eilen ja tänään oltiin Kiteellä Taivaannastassa jälkileirillä Hertan koulutuksessa. Oli opettavaista.

Ensimmäisenä tehtiin peltojälki. Pellolla ei ollut vielä yhtään uutta ruohoa, tuuli kävi kovana ja vähän satoikin. Raiku lähti jäljelle ihan hyvin, mutta hukkasi sen aika pian. Tässä kohdassa myös minä koulttajan mukaan toimin niin, että lähdin "ohjaamaan" sitä pois jäljeltä. Raiku nosti jäljen uudestaan ja ajoi sitä kynnökse renaan aikeenaan jatkaa kynnökselle, jolloin nykäisin sen pois. Just, sinnehän jälki olisi mennyt. Siinä kohdassa Raiku alkoi ilmeisesti miettiä, että ei tänne olla jäljestämään tultukaan ja rupesi harjoittamaan sijaistoimintoja. Etsittiin sitten porukalla jälkeä kynnöksestä kunnes Raiku osui kepille ja nosti sen. Siitä eteenpäin jälki sujuikin sitten ongelmitta takaisin pellolle, kulma, suoraa ja loppukeppi. Emäntää ojeistettiin liinankäytöstä (pidettävä liinatuntuma) ja pakotteiden käytöstä (kielletty). Paltojälki onkin aina ollut Raikulle vaikea, mutta vaikeuden sanottiin johtuvan minun virheistäni. Yritetään oppia :)

Perjantain toinen jälki oli metsäjälki, joka ehti vanheta ehkä noin puolitoista tuntia. Jälki alkoi vanhalta metsäautotieltä, jota mentiin jonkun matkaa. Nostossa ei mitään ongelmaa, lähti heti oikeaan suuntaan. Tien pohjalta jälki siirtyi ryteikköön ja ojan reunaan, jota seurattiin jonkun matkaa. Sitten Raiku pysähtyi, tarksteli joka suuntaan, mietti jonkun aikaa ja hyppäsi ojan yli, missä jälki jatkuikin. Loppu oli kohtalaisen helppoa maastoa. Jäljen pitus li suunilleen 500 metriä, eli noin alokasluokan jäljen mittainen.  Kaksi keppiä jäi nostamatta (toista se tosin taisi yrittää ilmaista mutta liinan toisessa päässä huomio oli suuntautunut ihan muualle). Tämä oli hvä ja varma jälki aamulla sähelletyn peltojäljen jälkeen. Kyllä sen motivaatio riittää pitkiinkin jälkiin.

Tänään aloitettiin yönylijäljellä, joka oli vanhentunut noin 15 tuntia kun aloitettiin ajaa. Jäljen pituus oli ehkä noin 200 metriä, kuusi keppiä ja pari kulmaa. Jälki lähti paikasta, jossa maassa oli vain tiiviiksi kerrokseksi painunutta kuivaa lehteä. Jana muutaman metrin, nosto varma ja siitä se lähti menemään. Aika pitkään jälki kulki lehtien päällä, sitten vähän matkaa varvikossa, jolloin Raiku pani melkein juoksuksi, ja pari keppiä jäi nostamatta. Kulmassa se hetken tarkisteli mutta jatkoi sitten reippaasti eteenpäin ja päätyi palkkapurkille. Kahta nostamatta jäänyttä keppiä lukuunottamatta tosi hieno suoritus erittäin vaikealla alustalla. Ja liinatuntumakin kuulemma jo vähän parempaa (tosin siitä muistuteltiin joitakin kertoja).

Toinen jälki tehtiin nurmikentälle kokonaan namitettu suora niin, että molemmilla puolilla noin kuuden metrin päässä kulki toisen koiran jälki. Kaikki koirat laitettiin jäljestämään yhtä aikaa. Raiku ei ottanut pulttia vieressä jäljestävistä uroskoirista, mutta jäljellä olleitten neljän kepin kanssa piti olla tiukkana, kahta ensimmäistä se vain nuuhkaisi ja olisi jatkanut matkaa jos olisi päässyt. Kahden viimeisen kepin kohdalla jo uskoi, että ne täytyy ilmaista että pääsee jatkamaan. Nameja se söi paljon, mutta alkuun jäljesti sivuttaisessa asennossa.

Ohjeiksi saatiin liinatuntuman harjoittaminen ja keppisulkeisten pitäminen: kepin ohi ei saa päästää vaan pakottaa Raiku nostamaan ne, eli kepit täytyy merkitä kunnes se taas talven jälkeen muistaa, että ne kuuluvat oleellisesti jäljestämiseen. Se on niin jälkivahva koira, että ei viitsisi keppien kanssa pysähtyä. Lisäksi käskettiin tehdä haasteellisia ja vaihtelevia jälkiä,  jotta hommasta ei tule läpihuutojuttua, joka tappa koiran motivaation.

Olipa hyvä kurssi ja innostava koulutus :).